» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asiassa oli kyse yrityssaneerauksesta ja siitä, missä vaiheessa syntyneet velat tuli katsoa saneerausveloiksi eli menettelyyn kuuluviksi veloiksi ja mitkä sen ulkopuolisiksi veloiksi. Saneerausvelat ovat niitä velkoja, jotka ovat syntyneet ennen, kuin yrityssaneerausmenettely on alkanut.
Tässä tapauksessa yhtiön yrityssaneeraus oli aloitettu 24.6.1993. Selvittäjä oli toimittanut saneerausohjelmaehdotuksen 24.9.1993, jonka mukaan kesäkuussa samana vuonna ennen menettelyn aloittamista maksetuista palkoista suoritettavat ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksut sekä samalta ajalta olevasta myynnistä suoritettava liikevaihtovero oli katsottu saneerausvelaksi, koska velkojen peruste oli syntynyt ennen kuin menettely oli alkanut.
Raastuvanoikeus oli määrännyt, että kesäkuulta 1993 suoritettavat ennakonpidätykset, sosiaaliturvamaksut ja liikevaihtovero oli poistettava ohjelmaehdotuksesta.
Hovioikeus totesi, että raastuvanoikeuden päätös ennakonpidätyksiä, sosiaaliturvamaksuja ja liikevaihtoveroa koskevilta osin oli perustunut hallituksen esityksen perusteille ja että kyseinen esitys oli perustunut verohallituksen ohjeeseen. Ohjeen mukaan verovelan syntyperusteen ajoittumisen kannalta ratkaisevana oli pidettävä sen ajanjakson päättymistä, jolta vero tai maksu verolakien nojalla määräytyi. Kyseessä oli hovioikeuden mukaan poikkeus yrityksen saneerauksesta annetun lain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetystä, jonka mukaan saneerausvelalla tarkoitettiin kaikkia velallisen velkoja, jotka olivat syntyneet ennen saneerausmenettelyn alkamista. Lain 1 §:n 2 momentissa oli säännös siitä, että lain säännökset syrjäyttivät sen, mitä muualla laissa säädettiin muun muassa velkojan oikeudesta maksuun.
Yrityssaneerauslain 46 §:n 1 momentin mukaan velkojat, joilla saneerausmenettelyn ulkopuolella olisi yhtäläinen oikeus saada suoritus saatavalleen, oli saneerausohjelmaan sisältyvissä velkajärjestelyissä asetettava keskenään yhdenvertaiseen asemaan. Tässä tapauksessa riitauttajana oli ollut verovirasto ja hovioikeuden mukaan verovelkojalle ei oltu yrityssaneerauslaissa annettu sellaista asemaa, että se olisi poikennut muista velkojista tai ollut niita parempi.
Hovioikeus totesi, että raastuvanoikeuden päätöksessä viitatut hallituksen esityksen perustelut olivat ristiriitaisia lain ja velkojien yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa.
Hovioikeus totesi tässä tapauksessa kyseessä olleiden velkojen olevan saneerausvelkoja siinä tapauksessa, että niiden peruste oli syntynyt ennen, kuin menettely oli alkanut. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden päätöstä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa