» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:36 arvioinnin kohteena oli liikenneturvallisuuden vaarantamisen huolimattomuusarviointi. Henkilö A oli lähestynyt risteystä kuljettaen ajoneuvoyhdistelmää yli 80 km/t:ssä, 60 km/t:n alueella. A oli törmännyt risteystä ylittämään lähteneen, väistämisvelvollisuuden merkin takaa tulleen B:n kuljettamaan henkilöautoon. B sekä viisi kyydissää olleet henkilöt olivat kuolleet. Käräjäoikeus oli syyttäjän syytteen mukaisesti, että huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelaki ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä tavalla, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. A oli ajaessaan painavaa ajoneuvoyhdistelmää ja lähestyessään risteystä laiminlyönyt noudattaa tieliikennelain edellyttämää erityistä varovaisuutta sekä kuljettanut risteystä lähestyessään ajoneuvoyhdistelmää ylinopeudella. Käräjäoikeus oli katsonut selvitetyksi, että A oli huolimattomuudellaan aiheuttanut B:n sekä viiden kyydissä olleen kuolemat ja tuomitsi A:n liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä kuudesta kuolemantuottamuksesta 100 päiväsakon sakkorangaistukseen. Käräjäoikeus oli kiinnittänyt erityisesti huomiota A:n ylinopeuden tosiasialliseen merkitykseen. Mikäli A olisi ajanut sallittua nopeutta edes henkilöauton havaitsemisen jälkeen, A olisi reaktioaikoineen ehtinyt pysäyttää ajoneuvoyhdistelmän kokonaan ennen sen ehtimistä henkilöauton ajolinjalle. Mikäli A oli hiljentänyt nopeuden suurimpaan sallittuun nopeuteen, törmäystä ei olisi tapahtunut myöskään, koska henkilöauto olisi ehtinyt ylittämään risteyksen. Näin olleen A:n ylinopeuden sekä törmäyksen ja henkilöiden kuoleman välillä oli tosiasiallinen syy-seuraus-suhde. Käräjäoikeus myös viittasi luottamusperiaatteeseen ja katsoi, että A oli ollut lähtökohtaisesti oikeutettu luottamaan siihen, että henkilöauton kuljettaja B noudattaisi väistämisvelvollisuuttaan. Väistämisvelvollisuuden rikkominen oli ollut A:lle ennalta arvaamatonta. B:n menettelyllä ei ollut vaikutusta arviointiin eikä se muuttanut sitä, että silti A:n huomattava ylinopeus oli ollut omiaan erehdyttämään B:tä. Käräjäoikeudessa laamanni olisi hylännyt syytteen kuuden kuolemantuottamuksen osalta, koska mikäli B ei olisi ajokäyttäytymisellään osoittanut väistävänsä A:ta vaan jatkanut ajoaan risteyksen yli, A olisi pystynyt pysäyttämään ajoneuvoyhdistelmänsä ilman törmäysvaaraa eikä törmäyksen aiheuttamia seurauksia olisi aiheutunut.
A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä, kun taas syyttäjä vastavalitti vaatien rangaistuksen korottamista. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin A:n syyllistyneen liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, mutta hylkäsi syytteen kuudesta kuolemantuottamuksesta. Huomionarvoisena seikkana voidaan pitää hovioikeuden viittausta oikeuskirjallisuuden luottamusperiaatteeseen. Hovioikeus katsoi, että An kuljettaman ajoneuvoyhdistelmän nopeus ei olut kyseisissä olosuhteissa ollut niin huomattava taikka sillä tavoin poikkeuksellinen, että ajoneuvonyhdistelmän saapumista risteysalueella olisi voinut pitää B:n tulosuunnasta katsottuna ennalta arvaamattomalta. Niin ikään hovioikeudessa asiassa oli erimielisyyttä. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos olisi pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion. Syyttäjälle myönnettiin asiassa valituslupa.
Korkeimman oikeuden arviointi keskittyikin näin ollen liikenneturvallisuuden vaarantamisen osoittamaan huolimattomuuteen, oliko A:n huolimattomuus aiheuttanut B:n ja hänen kuljettamassaan autossaan olleiden matkustajien kuoleman. Arviointi on merkittävä, sillä itse liikennesääntöjen rikkominen ei suoranaisesti merkitse sitä, että kuljettaja olisi menetellyt rikosoikeudellisesti merkitsevällä tavalla huolimattomasti myös kuolemantuottamusta arvioitaessa. Korkein oikeus totesi, ettei A:n vastuun arvioinnissa voida antaa ratkaisevaa merkitystä sille, että kummankin ajoneuvon sijainnin ja nopeuden perusteella tehdyn laskelman mukaan on mahdollista, että onnettomuus olisi ollut seurauksiltaan lievempi tai saattanut jäädä tapahtumattakin, mikäli A:n auton nopeus olisi ollut alhaisempi. B oli tapauksessa lähtenyt ylittämään risteystä A:n kuljettaman auton ollessa selvästi aivan liian lähellä, ja tähän yllättävään ja selvästi väistämisvelvollisuuden vastaiseen ajoon A ei ole voinut tapahtuman olosuhteissa varautua.
Korkein oikeus katsoi, että B:n autossa menehtyminen ei ollut aiheutunut A:n huolimattomuudesta eikä katsonut aiheelliseksi muuttaa hovioikeuden lopputulosta. Ratkaisussa on syytä kiinnittää huomioida eri oikeusasteiden oikeusneuvoksien eriäviin mielipiteisiin sekä nimenomaisesti huolimattomuusarvioinnin perusteluihin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa