» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli syyllistynyt lyhyessä ajassa useita kertoja henkilöauton kuljettamiseen ilman ajo-oikeutta. Niitä ennen hän oli viimeisen vuoden aikana syyllistynyt lukuisiin kulkuneuvon kuljettamisiin oikeudetta. KKO:n tuli ratkaista, voitiinko A:n omistama henkilöauto tuomita valtiolle menetetyksi.
Rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan rikoksen kohteena ollut esine tai omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi menetetyksi, jos menettämisseuraamus on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi, ja esine on erityisen sovelias rikoksen kohteeksi. KKO on katsonut, että tämän lainkohdan nojalla rattijuopumusrikokseen syyllistyneen ajoneuvo voidaan tuomita valtiolle menetetyksi.
Rattijuopumusta koskevien ratkaisujen mukaan lainkohdassa mainitut edellytykset voivat täyttyä, jos tekijä on aikaisemmista rangaistuksista ja ajokielloista huolimatta syyllistynyt toistuvasti uusiin rattijuopumusrikoksiin siten, että nämä muut seuraamukset ovat osoittautuneet tehottomiksi, ja rattijuopumusten määrän ja toistumistiheyden perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyy jatkossakin rattijuopumukseen, jos ajoneuvoa ei tuomita valtiolle menetetyksi. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen edellyttää lisäksi, että se ei ole saman luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta.
Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta on kuitenkin rikostyyppinä vähemmän vaarallinen kuin rattijuopumusrikos, mikä on otettava huomioon, kun harkitaan menettämisseuraamuksen tuomitsemisen edellytyksiä ja kohtuullisuutta. Menettämisseuraamukselta voidaan tällöin edellyttää painavampia perusteita kuin silloin, kun sen tuomitsemista harkitaan rattijuopumusrikoksen yhteydessä. Vastaavasti menettämisseuraamuksen tuomitsemista vastaan puhuville kohtuullisuusnäkökohdille voidaan tällöin antaa enemmän painoa kuin rattijuopumusrikoksen ollessa kyseessä.
Menettämisseuraamusta tuomittaessa on otettava huomioon myös menettämisseuraamuksen tarkoitus ja asema seuraamusjärjestelmässä. Menettämisseuraamus ei ole rangaistus eikä sen siten tule koitua lisärangaistukseksi rikoksentekijälle. Menettämisseuraamus on turvaamistoimenpide, johon nähden muut rikosoikeudelliset seuraamukset ovat ensisijaisia.
A:n myöntämän syytteen mukaan 3.8.2007 tapahtunut teko oli hänen kuudestoista ajo-oikeudetta ajonsa vuoden aikana. Näin ollen aikaisemmista teoista tuomitut rangaistukset ja ajokiellot eivät olleet saaneet A:ta pidättymään tämän rikollisen toiminnan jatkamisesta. Avolavapakettiauton takavarikointikaan ei ollut saanut toimintaa loppumaan, vaan sen jälkeen A oli kuljettanut toista omistamaansa autoa edelleen ilman ajo-oikeutta. Nyt kysymyksessä olevat kulkuneuvon kuljettamiset oikeudetta ovat tapahtuneet erittäin lyhyen ajan kuluessa. Näillä perusteilla ja kun A:n menettely siten osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta kulkuneuvon kuljettamista koskevista määräyksistä, KKO katsoi, että henkilöauton tuomitseminen valtiolle menetetyksi oli ollut tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi. Henkilöauto on tarkoitettu käytettäväksi nimenomaan kulkuvälineenä, joten se on lain edellyttämällä tavalla myös erityisen sovelias esine rikoslain 23 luvun 10 §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteeksi.
Arvioitavaksi jäi, oliko menettämisseuraamusta pidettävä A:n mainitsemilla perusteilla kohtuuttomana. A oli vedonnut rikosten vähäiseen laatuun ja määrään sekä siihen, ettei niistä ollut aiheutunut vaaraa muille tienkäyttäjille. Lisäksi A oli vedonnut siihen, että hänellä oli tulonaan vain kansaneläke, minkä vuoksi auton arvo 400 euroa oli hänelle suuri, ja että hän tarvitsi autoa liikkumiseensa heikkojen jalkojensa vuoksi.
Ajo-oikeudetta ajoa koskevan kriminalisoinnin tarkoituksena on turvata keskeisten liikenneturvallisuutta ja ajoneuvoliikennettä koskevien säännösten ja määräysten noudattamista ja sen myötä muiden tiellä liikkuvien henkeä, terveyttä ja omaisuutta. Tähän nähden menettämisseuraamuksen tuomitsemista myös ajo-oikeudetta ajoihin liittyvänä viime sijaisena turvaamistoimenpiteenä on perusteltua pitää mahdollisena silloin, kun kriminalisoinnin tehokkuuden ja liikennerikosoikeusjärjestelmän uskottavuuden turvaaminen sitä välttämättä edellyttää.
A:n ajo-oikeudetta ajoista ei ollut selvitetty aiheutuneen konkreettista vaaraa muille tiellä liikkujille. A kuitenkin oli rikoksensa jatkuvalla uusimisella osoittanut poikkeuksellista piittaamattomuutta ajo-oikeutta koskevista säännöksistä, eivätkä hänelle määrätyt rangaistus- ja ajokieltoseuraamukset tai edes hänen aikaisemman ajoneuvonsa takavarikointi olleet saaneet häntä pidättymään uusista vastaavista rikoksista. A:n tekojen määrän ja toistumistiheyden perusteella olikin ilmeistä, että hän olisi edelleen jatkanut ajo-oikeudetta ajamistaan, ellei myös hänen henkilöautoaan takavarikoitaisi. Rikosten jatkuvan uusimisen ja siitä johtuvan turvaamistoimen pakottavan tarpeen vuoksi A:n rikosten laatua ei ole kokonaisuutena arvioiden perusteltua pitää niin vähäisenä, että menettämisseuraamuksen tuomitsemista olisi sen vuoksi pidettävä kohtuuttomana. Pääkaupunkiseudulla asuva A ei ollut esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että henkilöauto olisi hänelle hänen terveydentilaansa nähden välttämätön liikkumisväline. Menettämisseuraamus ei ollut kohtuuton.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa