Minilex - Lakipuhelin

Esitutkintakertomuksen hyödyntämiskielto - KKO:2013:25


» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

  • Todistelu
    Hyödyntämiskielto
    Oikeus avustajaan
    Esitutkinta
    Itsekriminointisuoja

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:25 oli kysymys siitä, oliko vastaajalle esitutkinnassa epäiltynä kuuluvia oikeuksia loukattu sillä tavalla, että hänen esitutkintakertomuksiaan ei olisi voitu käyttää näyttönä häntä vastaan. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n huumausainerikoksista yhteiseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi, ettei syyttäjän vetoamia A:n esitutkintakertomuksia voitu pitää riittävänä näyttönä siitä, että A olisi myynyt amfetamiinia. Käräjäoikeus luki siten A:n syyksi syytekohdan 3 osalta ainoastaan 64,3 gramman amfetamiinierän hallussapidon.

Sen sijaan hovioikeus oli syytekohdan 3 osalta lukenut A:n syyksi 64,3 gramman amfetamiinierän hallussapidon lisäksi 30 gramman amfetamiinierän myymisen. Hovioikeus oli ottanut ratkaisunsa perusteeksi A:n kolmessa esitutkintakuulustelussa antamat kertomukset. Hovioikeuden mukaan A:n käräjäoikeudessa esittämää ja hovioikeudessa toistamaa kertomusta, jolla hän oli peruuttanut esitutkinnassa antamansa lausumat, ei ollut pidettävä uskottavana. Hovioikeus korotti siten käräjäoikeuden A:lle tuomitsemaa rangaistusta ja tuomitsi A:n lisäksi menettämään syytekohdan 3 osalta valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 1 050 euroa.

Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan. Korkeimmassa oikeudessa oli ensinnäkin kysymys siitä, oliko esitutkinnassa loukattu A:n oikeutta avustajaan ja itsekriminointisuojaa siten, että hänen esitutkintakertomuksiaan ei voida käyttää asiassa näyttönä häntä vastaan. Jos esitutkintakertomuksia saatiin sitten käyttää näyttönä, Korkeimman oikeuden arvioitavana oli vielä näytön riittävyys. Esitutkintalain mukaan asianosaisella on oikeus käyttää esitutkinnassa avustajaa. Rikoksesta epäillylle, joka on otettu kiinni, pidätetty tai vangittu, on viipymättä ilmoitettava hänen oikeudestaan käyttää avustajaa. Esitutkintalain mukaan epäillylle on myös ennen kuulustelua tehtävä selkoa oikeudesta käyttää avustajaa esitutkinnassa sekä siitä, milloin hänelle voidaan määrätä puolustaja. 

A oli ollut kiinniotettuna ja pidätettynä. Korkein oikeus totesi, että esitutkintapöytäkirjojen merkintöjen mukaan A oli lukenut, tarkastanut ja allekirjoituksellaan hyväksynyt kaikki esitutkintapöytäkirjat. Ensimmäisen esitutkintapöytäkirjan mukaan A:lle oli ennen ensimmäistä kuulustelua ilmoitettu asemastaan esitutkinnassa, oikeudestaan pyytää kuulustelutodistaja paikalle, mistä teosta häntä epäillään, oikeudesta käyttää avustajaa ja milloin voidaan määrätä puolustaja. Seuraavissa kuulusteluissa hän oli esitutkintapöytäkirjojen mukaan ilmoittanut, ettei hän tarvinnut kuulustelussa avustajaa, eikä kuulustelutodistajaa. Korkein oikeus myös totesi, ettei A ollut missään vaiheessa asiaa käsiteltäessä vedonnut itsekriminointisuojaansa. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa ei ollut tullut ilmi, etteikö A olisi ollut tietoinen häntä koskevan rikosepäilyn sisällöstä tai ymmärtänyt avustajasta ja kuulustelutodistajasta luopumisen merkitystä. Asiassa ei ollut myöskään viitteitä siitä, että A:ta olisi pakotettu tai taivutettu taikka hänet olisi muutoin epäasiallisesti saatu kertomaan itselleen epäedullisia seikkoja. Asiassa ei siten Korkeimman oikeuden mukaan ollut perusteita katsoa, että A:n esitutkinnassa epäiltynä kuuluvia oikeuksia olisi loukattu siten, että hänen esitutkintakertomuksiaan ei voitaisi käyttää näyttönä häntä vastaan.

Laissa ei ole säännöksiä, jotka koskisivat syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antaman tunnustuslausuman näyttöarvoa. Korkein oikeus on kuitenkin aiemmassa ennakkoratkaisussaan ottanut kantaa vastaajan esitutkintakertomuksen merkitykseen näyttönä rikosasiassa. Korkeimman oikeuden mukaan peruutettukin tunnustus voitiin ottaa näytön arvioinnissa huomioon. Toisaalta selvää on, ettei langettavaa tuomiota voitu perustaa yksin taikka pääasiassa epäillyn esitutkinnassa antamaan ja sittemmin oikeudenkäynnissä peruuttamaan lausumaan. Korkein oikeus katsoi A:n esitutkinnassa antamien, sittemmin oikeudessa peruuttamien, tunnustamislausumien olleen asiassa pääasiallinen näyttö A:n syyllisyydestä yhteensä 30 gramman amfetamiinierän myymiseen. Syyksi lukemista ei voitu kuitenkaan perustaa yksin tämän kaltaiseen näyttöön. Näin ollen Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota syytekohdan 3 ja siihen perustuvan menettämisseuraamuksen sekä yhteisen vankeusrangaistuksen osalta. Syyte amfetamiinin hallussapidosta 64,3 grammaa ylittävältä osalta hylättiin ja A vapautettiin hovioikeuden tuomitsemasta menettämisseuraamuksesta. A:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen osalta asia jäi kokonaan käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

 

Selaa lakitietoa

 

» Lakipalvelut jopa 40 % edullisemmin - nopeasti ja luotettavasti »