» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa 2011:38 A:ta oli kuultu esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä 7.3.2001. Tämän jälkeen A:lle oli 29.9.2005 lähetetty ilmoitus siitä, että häntä ei enää epäilty asiassa rikoksesta. Tapauksessa on kysymys esitutkinnan viivästymisestä aiheutuneen aineettoman vahingon hyvittämisestä.
A oli 7.3.2001 ollut keskusrikospoliisin kuulusteltavana epäiltynä törkeästä kätkemisrikoksesta. Kyse oli suuresta tapauksesta jonka tutkinnan aikana oli mm. kuultu 49 todistajaa ja esitutkintakokonaisuudessa oli ollut 8 300 sivua. Kuulustelut olivat tapahtuneet vuoden 2001 alkupuolella. Esitutkinta oli valmistunut 15.8.2005.
A vaati Suomen valtiota maksamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen perusteella pitkittyneestä esitutkinnasta aineettoman vahingon korvauksena vajaata 7000 euroa. A:n mukaan yli neljä ja puoli vuotta jatkunut esitutkinta oli ollut kohtuuttoman pitkäkestoinen ja vastoin esitutkintalain joutuisuusvaatimusta. A:n mukaan pitkittynyt oikeudenkäynti on aiheuttanut rikoksesta epäillylle aineetonta vahinkoa mm. huolen, epämukavuuden ja epävarmuuden muodossa. Suomen valtion mukaan tapauksen mukaisen laajan talousrikoksen tutkiminen voi kestää jopa vuosia. Tapauksen kansainvälisyys on myös vienyt runsaasti aikaa mm. oikeusapupyyntöjen kannalta.
Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Sen mukaan Suomen kansallisessa lainsäädännössä ei ollut säännöstä, jonka nojalla A:lla olisi oikeus saada korvausta aineettomasta vahingosta eli hyvitystä esitutkinnan aiheuttamasta huolesta, epävarmuudesta ja muista niihin rinnastettavista seikoista. A valitti hovioikeuteen joka totesi että tutkinnan viivästymistä A:n kohdalla kokonaisuutena harkiten ei kuitenkaan voitu pitää kohtuuttomana, joten aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ollut.
Korkein oikeus toteaa, että kansalliseen lainsäädäntöön ei sisälly nimenomaista säännöstä, jonka nojalla viivästyneestä esitutkinnasta johtunut ihmisoikeusloukkaus voisi tulla hyvitettäväksi. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu, että myös kohtuuttoman pitkään kestänyt esitutkinta on voinut merkitä ihmisoikeuden loukkauksen muodostavaa oikeudenkäynnin viivästymistä. Korkein oikeus katsoo, ettei estettä kanteessa tarkoitetun kärsimyskorvauksen tuomitsemiselle ole, jos A:ta koskeneen esitutkinnan katsotaan kestäneen kohtuuttoman kauan. Esitutkinnan keston kohtuuttomuutta vastaan puhuu se, että kysymyksessä on ollut laadultaan sekä laajuudeltaan vaativa asia ja että oikeusapupyynnön viipyminen toisen maan viranomaisilla on ollut Suomen esitutkintaviranomaisten suoranaisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Lisäksi pelkän esitutkintavaiheen viivästymisen on katsottava aiheuttavan asianosaiselle lähtökohtaisesti vähemmän haittaa kuin varsinaisen oikeudenkäynnin pitkittymisen.
Korkein oikeus katsoo että esitutkinnan pitkästä kestosta huolimatta sen kestoa ei ole pidettävä kohtuuttomana. A:n oikeuksia ei siten ole loukattu, eikä hänellä ole oikeutta vaatimaansa korvaukseen. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden lopputulosta. Yksi korkeimman oikeuden jäsen oli asiasta eri mieltä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa