» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksesta yleisesti ja käsittely alemmissa oikeuksissa
Tapauksessa oli kyse sen arvioinnista, voitiinko A tuomita ehdottoman vankeuden sijaan yhdyskuntapalveluun, kun hänet oli jo aiemmin tuomittu useampaan otteeseen ehdottomaan vankeuteen teoistaan. Tapauksen käsittelyssä arvioitiin näin ollen rangaistuslajin valintaa ja sitä, muodostiko A:n aiempi rikollisuus esteen yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. Lain mukaan henkilö voidaan tuomita pituudeltaan määrätyn, kuitenkin enintään kahdeksan kuukauden pituisen ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan yhdyskuntapalveluun, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Tällöin on oltava kyse rikoksentekijästä, joka tuomitaan vankeuteen, jolle määrätään yhteinen vankeusrangaistus tai jonka ehdollinen vankeusrangaistus määrätään täytäntöönpantavaksi joko kokonaan tai osittain. Yhdyskuntapalveluun tuomitseminen voidaan tehdä silloin, kun ehdottomien vankeusrangaistusten, aiempien yhdyskuntapalveluiden tai muiden vastaavien painavien syiden ei katsota estävän tuomitsemista. Henkilön on tullut antaa myös itse suostumuksensa yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle ja hänen on voitava olettaa suoriutuvan siitä.
Tapauksessa virallinen syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta kahdesta eri tilanteissa tapahtuneista pahoinpitelyistä, joista ensimmäisessä A oli ruumiillista väkivaltaa tehden aiheuttanut B:lle ruhjevamman ja puremahaavan. Toisessa A oli ruumiillista väkivaltaa tehden aiheuttanut 14-vuotiaalle C:lle muun muassa noin 0,5 senttimetrin pituisen haavan tämän otsaan, pinnallisia haavoja, mustelman ja päänsärkyä. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 45 päivän pituiseen yhteiseen vankeusrangaistukseen kahdesta pahoinpitelystä.
Tapauksen käsittely eteni hovioikeuteen, kun A vaati ensimmäisen pahoinpitelyn osalta syytteen osittaista hylkäämistä ja rangaistuksen lieventämistä, vankeusrangaistuksen ehdolliseksi määräämistä tai yhdyskuntapalveluun tuomitsemista ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan. Hovioikeus hankki A:n pyynnöstä Kriminaalihuoltoyhdistyksen aluetoimistolta yhdyskuntapalveluun soveltuvuutta koskevan lausunnon ja virallisen syyttäjän lausuntoon perustuvan lausuman. Syyttäjän lausuman mukaan A:ta ei voitu määrätä yhdyskuntapalveluun ehdottoman vankeuden sijaan, kun huomioitiin hänen aiemmat ehdottomat vankeusrangaistuksensa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden antaman tuomion lopputulosta. Hovioikeuden mukaan A:n aiemmat rikokset vaativat luonteensa vuoksi A:n tuomitsemista vankeusrangaistukseen ja muodostivat lain tarkoittaman esteen yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle.
Tapauksen käsittely korkeimmassa oikeudessa
Tapauksen käsittely jatkui edelleen korkeimmassa oikeudessa, jonne A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati ensimmäisen pahoinpitelyn osalta jälleen syytteen osittaista hylkäämistä. Lisäksi A vaati rangaistuksen sakoksi lieventämistä, vankeusrangaistuksen ehdolliseksi määräämistä tai ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan A:n yhdyskuntapalveluun tuomitsemista. Syyttäjän antamaa, A:n yhdyskuntapalveluun soveltuvuutta koskevaa, lausumaa ei A:n mukaan oltu toimitettu hänelle tiedoksi. Korkein oikeus katsoi kuitenkin, että A:lla oli ollut mahdollisuus tutustua kyseisiin asiakirjoihin muutosta hovioikeuden antamasta tuomiosta hakiessaan ja esittää niitä koskevan näkemyksensä korkeimmalle oikeudelle, minkä vuoksi tapauksen hovioikeuteen palauttamista ei pidetty tilanteen osalta tarpeellisena. Korkein oikeus katsoi myös, ettei A:lle tuomittua rangaistusta tullut muuttaa sakkorangaistukseksi tai ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi, A:n meneteltyä hovioikeuden antamassa tuomiossa kuvatulla tavalla. Arvioitavaksi tuli näin ollen se, oliko ehdoton vankeusrangaistus muutettavissa yhdyskuntapalveluksi. Korkein oikeus arvioi yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen edellytyksiä niin, että tuomitsemisen estäville perusteille tuli antaa sitä enemmän painoarvoa, mitä lähempänä tuomittu rangaistus oli laissa määriteltyä kahdeksaa kuukautta.
Korkein oikeus totesi ehdottomien vankeusrangaistusten voivan toimia yhdyskuntapalveluun määräämisen esteenä ensiksikin täytäntöönpanollaan konkreettisesti yhdyskuntapalvelun suorittamiseen osallistumisen estäen. Toisaalta korkein oikeus kiinnitti huomiota aiempien rikosten laatuun, tekoaikaan sekä tuomittujen rangaistusten määrään ja ankaruuteen. A:n katsottiin syyllistyneen useisiin rikoksiin, joiden rangaistukset olivat vaihdelleet ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä, yksikkörangaistusten sijoittuessa 30 päivän ja kahdeksan kuukauden välille. Korkein oikeus huomioi yhdyskuntapalvelun tausta-ajatuksen rikoksentekijän yhteiskunnassa selviytymismahdollisuuksien edistämisestä ja sen, että A:n aikaisemmista rikoksista oli kulunut yli kolme vuotta, viimeisimmästä vankilasta vapautumisesta noin puolitoista vuotta. Korkein oikeus arvioi A:n kykenevän suoriutumaan yhdyskuntapalvelusta elämäntilanteensa ulkoisten puitteiden osalta ja painotti, ettei useita vuosia aikaisemmin tehdyille rikoksille tulisi antaa yhdyskuntapalvelua ja vankeusrangaistusta punnittaessa yleensä merkitystä. A:n aikaisempia rikoksia ei pidetty perätöntä lausumaa todistajana oikeudessa lukuun ottamatta kovin vakavina, kun arviointia tehtiin rikollisuuden seuraamusten perusteella. Korkein oikeus ei näin ollen katsonut A:n aikaisemman rikollisuuden estävän hänen yhdyskuntapalveluun tuomitsemista.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota niin, että A tuomittiin 45 päivän vankeusrangaistuksen sijaan yhdyskuntapalveluun 45 tunnin ajaksi. Korkeimman oikeuden kaksi jäsentä olivat asiassa eri mieltä. Toinen eri mieltä olleista jäsenistä huomioi, että A:n soveltuvuus yhdyskuntapalveluun sekä yhdyskuntapalvelun tavoitteet puolsivat yhdyskuntapalveluun tuomitsemista, mutta korosti, että esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle oli lakivaliokunnan mietinnössä pidetty myös pelkkää kokonaisrikollisuutta niin, että se voitaisiin rinnastaa yhdestä törkeästä rikoksesta tuomittuun rangaistukseen. Eri mieltä ollut jäsen korosti A:n toistuvaa rikoksiin syyllistymistä ja sitä, ettei viimeisimmästä vankilasta vapautumisesta ollut ehtinyt kulua kahta vuotta ennen käsiteltäväksi tulleita pahoinpitelytapauksia. Eri mieltä ollut jäsen antoi painoarvoa näin ollen A:n kokonaisrikollisuudelle ja päätyi siihen, ettei hovioikeuden antaman tuomion lopputulosta olisi tullut muuttaa. Myös toinen eri mieltä olleista jäsenistä oli samaa mieltä edellä esitetyn kannan kanssa.
Tapauksen käsittelyn osalta voidaan yleisesti ottaen huomioida merkittävinä seikkoina yhdyskuntapalveluun määräämisen osalta aikaisempien rikosten vakavuus ja niistä tuomittujen rangaistusten ankaruus sekä toisaalta se, kuinka pitkä aika henkilön aikaisemmasta rikollisuuteen syyllistymisestä on kulunut. Painoarvoa on käsittelyn yhteydessä annettu toisaalta myös yhdyskuntapalvelun tavoitteille ja sille, miten yhdyskuntapalveluun tuomitseminen sopisi nimenomaisesti käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteisiin ja rikokseen syyllistyneen henkilön elämäntilanteeseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa