» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse Markku H:n menettelystä eri yhtiöissä, joissa hän oli toiminut muun muassa toimitusjohtajana. Markku H oli aikaisemmin tuomittu Kouvolan hovioikeudessa törkeästä petoksesta 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tämä tuomio oli tullut ennen tämän kyseisen asian tuomion antamista.
Markku H oli eri tavoin rikkonut muun muassa kirjanpitolakia esimerkiksi hävittämällä kirjanpitoaineistoa yhtiössä Markku H Oy, sekä laiminlyönyt yhtiön liiketapahtumien kirjaamisen yhtiössä Oritkarin Terminaalikeskus Oy, jossa hän oli toiminut hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana. Käräjäoikeus katsoi, että Markku H:n aikaisempi rikollisuus edellytti, että vankeusrangaistus tuomittaisiin ehdottomana. Näin ollen käräjäoikeus tuomitsi Markku H:n 1 vuoden 6 kuukauden pituiseen yhteiseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden mielestä tuomittu rangaistus ei ollut liian ankara, ja ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Markku H vaalitti korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan hän vaati muun muassa vahingonkorvausvaatimusten hylkäämistä sekä liiketoimintakiellon kumoamista.
Rikoslain 7 luvussa 6 §:ssä säädetään, että jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tai yhdistelmärangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus tai yhdistelmärangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus tulee huomioon otettavaksi uutta rangaistusta määrättäessä, jos yksi uusista rikoksista on tehty ennen aiemmin annettua tuomiota. Rikoksentekijän kokonaisrangaistuksen tulee kuitenkin olla sama, riippumatta siitä, käsitelläänkö rikokset samassa vai eri oikeudenkäynnissä.
Yllä mainittu lainkohta on tuomioistuinta sitova. Näin ollen tuomioistuin ei voi päättää kohtuullistaako se uutta rangaistusta vai ei, vaan tuomioistuimen on kohtuullistettava uutta rangaistusta, jos uuden rangaistuksen ja vanhan rangaistuksen yhdistelmä olisi ankarampi kuin jos rangaistukset olisi tuomittu yhtä aikaa. Tähän liittyy kuitenkin jonkin verran poikkeuksia, esimerkiksi jos uusi rangaistus tuomitaan useista rikoksista, joista osa on tehty ennen aikaisemman ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitsemista, kun taas osa on tehty vasta tämän rangaistuksen tuomitsemisen jälkeen.
Korkein oikeus toteaa, ettei käräjäoikeuden eikä hovioikeuden tuomioista ilmene, että aikaisempi vankeusrangaistus olisi otettu huomioon Markku H:n ehdotonta vankeusrangaistusta alentavana seikkana. Tämä vaikka oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaan tuomio on perusteltava, ja vaikka aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus on otettava tuomioistuimen omasta aloitteestaan huomioon vankeusrangaistusta määrättäessä.
Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden tuomio on virheellinen siltä osin, kun hovioikeus ei ole ottanut huomioon Markku H:lle aikaisemmin tuomittua ehdotonta vankeusrangaistusta eikä myöskään perustellut sitä, miksi aikaisempaa rangaistusta ei ole otettu huomioon. Koska nyt tuomittavana olevat rikokset on tehty ennen kuin aikaisempi rangaistus on tuomittu, olisi aikaisemmin tuomittu rangaistus pitänyt ottaa huomioon rangaistusta alentavana seikkana määrättäessä uutta vankeusrangaistusta.
Rangaistuksen on oltava oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Näin ollen korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota siten, että yhteinen vankeusrangaistus alennettiin. 1 vuoteen ja 3 kuukauteen vankeutta. Korkein oikeus otti tässä kohtuuden mukaan huomioon aikaisemman Kouvolan hovioikeuden tuomion. Rangaistus määrättiin ehdottomana, sillä korkein oikeus katsoi, että rikosten vakavuus, rikoksista ilmenevä syyllisyys ja Markku H:n aikaisempi rikollisuus edellyttivät tätä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa