» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, voitiinko ehdotonta vankeusrangaistusta tuomittaessa ottaa huomioon aiemmin tuomitut ehdottomat vankeusrangaistukset rangaistusta alentavina seikkoina.
A syyllistyi törkeään varkauteen 8.-9.9.2001 välisenä yönä. Käräjäoikeus otti huomioon aiemmat A:n tuomiot (Oulun käräjäoikeudessa antamat tuomiot 9.10.2001, 8.5.2002, 8.10.2002 ja 30.10.2002) ja kohtuullisti rangaistusta ja tuomitsi näin ollen A:n 9 kuukaudeksi vankeuteen. Hovioikeus katsoi, että A:lle tuomittavaa rangaistusta oli kohtuullistettava enemmän kuin mitä käräjäoikeus oli tehnyt, sillä hovioikeus katsoi, että A:lle tuomitut rangaistukset muodostivat, jos otettiin huomioon aikaisempien tuomioiden rangaistusten pituudet, ankaramman rangaistuksen kuin jos kaikki kysymyksessä olevat rikokset olisivat olleet tuomittavina yhtä aikaa. Näillä perusteilla hovioikeus alensi rangaistuksen 6 kuukaudeksi vankeutta.
Virallinen syyttäjä valitti korkeimpaan oikeuteen ja vaati että A:lle tuomitun rangaistuksen kohtuullistamisesta Oulun käräjäoikeuden tuomioiden 9.10.2001, 8.5.2002 ja 8.10.2002 perusteella poistetaan ja A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan.
Rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 7 luku on siirtynyt niin sanottuun yhtenäisrangaistusjärjestelmään. Periaatteen mukaan rikoksentekijä on pyrittävä saattamaan kokonaisrangaistuksen määräämisen suhteen samaan asemaan riippumatta siitä, käsitelläänkö kaikki yhteiseen vankeusrangaistukseen johtavat rikokset yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä, jos ne periaatteessa olisi voitu käsitellä yhdessä.
Yllä mainittu tarkoittaa käytännössä sitä, että rikoksentekijän kokonaisrangaistus on muodostuttava samaksi riippumatta siitä, käsitelläänkö eri aikana tehdyt rikokset yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä.
A on syyllistynyt eri rikoksiin vuosina 2001-2002, ja näitä rikoksia on käsitelty muun muassa Oulun käräjäoikeudessa.
A on syyllistynyt rikoksiin 15.5.2001 (tuomio 9.10.2001), 9.5.2001 (tuomio 8.5.2002) 9.3.2001 (tuomio 8.10.2002) sekä 4-5.5.2002 (tuomio 30.10.2002).
Oulun käräjäoikeus on tuominnut A:n 24.7.2001 ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tämä tuomio on siis tullut sen jälkeen, kun hän on tehnyt rikokset joista hänet on tuomittu 9.10.2001, 8.5.2002 ja 8.10.2002. Nämä kaikki rikokset olisi kaikki siis voitu käsitellä samassa oikeudenkäynnissä. Nyt käsiteltävänä oleva rikos on kuitenkin tapahtunut 8. ja 9.9.2001 välisenä yönä eli 24.7.2001 jälkeen. Näin ollen nyt käsiteltävänä olevaa rikosta ei olisi voitu käsitellä samassa yhteydessä Oulun käräjäoikeudessa, sillä rikos on tapahtunut käsittelyn jälkeen. Näin ollen vankeusrangaistusta tuomittaessa ei voida ottaa huomioon Oulun käräjäoikeuden 9.10.2001, 8.5.2002 ja 8.10.2002 tuomittuja vankeusrangaistuksia.
Jäljelle jää näin ollen Oulun käräjäoikeuden tuomio 30.10.2002 (rikos tapahtunut 4.-5.5.2002), ja A:lle tällöin tuomittu vankeusrangaistus. Korkein oikeus katsoo näin ollen oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi 9 kuukautta vankeutta. Rangaistusta alentavana seikkana on otettu huomioon ainoastaan Oulun käräjäoikeuden 30.10.2002 (Rovaniemen hovioikeus 25.4.2003) tuomitsema vankeusrangaistus.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa