» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Virallinen syyttäjä ja seitsemän eri asianomistajina toiminutta pankkia nostivat kanteen A:ta vastaan. Kanteessa oli perusteluiksi esitetty mm. se, että A oli toisen henkilön, B:n henkilöllisyystodistuksen avulla avannut pankkitilejä ja väärentänyt allekirjoituksensa esittämään sen henkilön allekirjoitusta, jonka henkilöllisyydellä A oli esiintynyt. A oli myös väärentänyt pankkien hallussa olevia pankkisiirtolomakkeita taloudellisen edun toivossa siten, että rahat ohjautuisivat tileille, jotka tämä oli avannut esittäessään pankissa asioidessaan B:tä.
Asia vietiin kihlakunnanoikeuden käsiteltäväksi. Kihlakunnanoikeudessa päädyttiin siihen lopputulokseen, ettei A:ta voida todistettavasti pitää syyllisenä tapaukseen, koska esimerkiksi pankin henkilökuntaan kuuluvat eivät voineet varmuudella tunnistaa A:ta tilit avanneeksi henkilöksi, eikä pankin työntekijöiden kertomia kertomuksia tapahtuneesta voida yksinään pitää riittävinä todisteina A:ta vastaan.
Virallinen syyttäjä ja asianomistajapankit valittivat kihlakunnanoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Esitutkinnan aikana oltiin esitetty todisteena videokuvaa, jossa B:ksi lavastautunut henkilö tuli asioimaan pankkiin ja lisäksi useita pankin toimihenkilöitä oltiin kuultu. Niille pankkitoimihenkilöille, joita oli kuultu todistajina, esitettiin kuvia ja videoita tilanteesta, joissa A oli esiintynyt B:nä pankissa käydessään. Näitä seikkoja ei kuitenkaan otettu kihlakunnanoikeuden käsittelyssä huomioon, jonka vuoksi hovioikeus kumosi aikaisemmin annetun tuomion määräsi jutun palautettavaksi kihlakunnanoikeuteen. A valitti päätöksestä korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että hovioikeuden päätös jutun kihlakunnan oikeuteen palauttamisesta kumottaisiin ja asia käsiteltäisiin hovioikeuden toimesta.
Tässä tapauksessa voitiin katsoa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan vedoten ja sen oikeusperiaatteet huomioon ottaen hovioikeuden ei olisi tullut oikeudenkäymiskaareen vedoten omasta aloitteestaan palauttaa asiaa syytteen vahvistamista vaativan lisäselvityksen hankkimiseksi. Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan hovioikeuden olisi tullut tehdä päätös asiassa palauttamatta asiaa enää kihlakunnanoikeuteen.
Yleisenä periaatteena on, että tuomioistuimella on velvollisuus tehdä sellaisia toimenpiteitä ja ryhtyä sellaisten saatavilla olevien selvityksien hankintaan, jotka voivat johtaa siihen, että syyte voitaisiin hylätä. Tämän periaatteen tarkoituksena on tasapainottaa syytetyn asemaa suhteessa syyttäjän asemaan, vaikkakin myös syyttäjää sitoo objektiivisuusvelvollisuus, jonka tarkoituksena on pyrkiä takaamaan syytettyä hyödyttävien seikkojen esilletuominen tarpeen vaatiessa myöskin syyttäjän toimesta. Erityisesti rikosoikeudenkäyntien kohdalla on kiinnitettävä huomiota siihen, että osapuolet ovat tasavertaisessa asemassa ja myöskin syytetyllä tulee olla rikosoikeudenkäynnin aikana tarvittavat edellytykset puolustuksensa valmistelua varten.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa