» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta törkeästä velallisen epärehellisyydestä, koska A oli K Oy:n tosiasiallisena päätöksentekovallan käyttäjänä siirtänyt ajalla 8.10.2008 – 21.1.2010 yhtiön tililtä varoja vaimonsa B:n ja poikansa C:n tileille yhteensä noin 135 000 euroa ja näin ollen aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömyyden tai ainakin oleellisesti pahentanut sitä. B:lle ja C:lle syyttäjä vaati rangaistusta ensisijaisesti törkeästä rahanpesusta sekä toissijaisesti avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen, koska he ottivat vastaan A:n siirtämiä varoja tileilleen. Syyttäjän mielestä B:n ja C:n on tullut älytä ottavansa vastaan rikoksella hankittua rahaa tai rikoshyötyä ja että näin ollen he avustivat A:ta peittämään rikoshyötyä tai välttämään rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Käräjäoikeus hylkäsi A:han kohdistetun syytteen törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Perusteluissaan käräjäoikeus totesi, ettei ole syytä epäillä, että syytteessä mainitut varojen siirrot olisivat olleet jotain muuta kuin A:n kertomaa B:lle ja C:llle tarkoitettua palkkaa sekä itselleen korvausta omasta työpanoksestaan. Asiassa ei myöskään näytetty, että siirrot olisivat olleet kohtuuttomia määriltään. Näin varojen siirto ei ole tapahtunut ilman hyväksyttävää syytä. Samalla käräjäoikeus hylkäsi myös syytteet, jotka kohdistuivat B:hen ja C:hen.
Syyttäjä valitti asiassa hovioikeuteen uudistaen käräjäoikeudessa esittämänsä syytteet. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden mukaan, että kaikilla kolmella asianosaisella on ollut oikeus saada palkkaa yhtiöstä. Hyväksyttävinä palkkoina hovioikeus piti B:lle 30 566 euroa, A:lle 33 750 euroa sekä C:lle 9090 euroa. Loput siirrot ovat olleet perusteettomia ja niitä oli tehty 73 406 euron edestä. A:n menettely sai yhtiön jo ensimmäisen tilikauden aikana maksukyvyttömäksi ja tämän jälkeen vielä pahensi toimillaan maksukyyttömyyttä. A oli perusteettomilla siirroillaan tavoitellut huomattavaa hyötyä ja vakavasti vaarantanut velkojien oikeuden maksun saantiin. Siirretyt rahamäärät olivat olleet suuria, mikä oli aiheuttanut yhtiön ajautumisen konkurssiin. A ei myöskään ole tekoa tehdessään piitannut yhtään lakisääteisistä velvollisuuksistaan. Rikos oli kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus tuomitsi A:lle vankeusrangaistuksen törkeästä velallisen epärehellisyydestä. C:n ja B:n osalta hovioikeus hylkäsi syytteen törkeästä rahanpesusta.
Hovioikeus totesi avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen, että rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti avunannosta on tuomittava se, joka ennen rikosta taikka sen aikana neuvoin, toimin taikka muulla tavoin tahallaan auttaa toista rikoksen tai sen yrityksen tekemisessä. Lain esitöiden mukaan avunannon tulee lisätä rikoksen toteutumisen todennäköisyyttä, avunantajalta edellytetään tahallisuutta eli hänen tulee tietää päärikoksesta sekä oman toiminnan merkityksestä rikoksessa ja sen toteutumisessa. Tässä tapauksessa B:n ja C:n on tullut tietää taikka ainakin pitää todennäköisenä, että A on siirtänyt heidän tileilleen muuta rahaa kuin palkkasaatavia. B ja C ovat suhtautuneet tähän passiivisesti ja välinpitämättömästi eivätkä ole selvittäneet asiaa sen tarkemmin. B ja C ovat sallineet koko yhtiön toiminnan ajan käyttää tilejään törkeään velallisen epärehellisyyteen. Näin ollen heidän toimintansa on liittynyt olennaisesti A:n rikokseen ja heidän toiminnallaan on ollut suuri merkitys rikoksen paljastumisen kannalta. C oli yhtiön hallituksen jäsen määräävässä asemassa, joten hänen olisi pitänyt valvoa yhtiön varainkäyttöä ja valvoa, että yhtiö hoitaa lakisääteiset maksuvelvollisuutensa. C on käynyt elo-syyskuussa 2009 sopimassa ulosottovirastossa maksusuunnitelmasta yhtiössä, joten hänen on viimeistään tuolloin pitänyt ymmärtää yhtiön olevan maksuvaikeuksissa. Näin ollen B ja C tuomittiin ehdolliseen vankeuteen avunannosta törkeään epärehellisyyteen perusteettomien tilisiirtojen osalta.
B ja C valittivat korkeimpaan oikeuteen vaatien, että hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyttäjä vaati valitusten hylkäämistä.
Korkein oikeus kertoi, että K Oy oli perustettu 8.10.2008 jatkamaan konkurssiin menneen toisen yhtiön liiketoimintaa. Tosiasiallista määräysvaltaa käytti A, ainoa osakkeenomistaja ja hallituksen jäsen oli A:n poika C ja heillä oli töissä neljä työntekijää, joista yksi oli A:n vaimo B. Yhtiö asetettiin konkurssiin 21.1.2010, jolloin yhtiön velat olivat 116 00 euroa isommat kuin varat. Tätä ennen A oli tehnyt perusteettomia tilisiirtoja omalle, C:n ja B:n tileille. A tuomittiin käräjäoikeudessa törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä oli, onko C:n ja B:n menettelyssä kyse avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen ja täyttyykö heidän kohdalla avunantorikoksen edellyttämä tahallisuus.
Avunannosta rikokseen säädetään rikoslain 5 luvun 6 §:ssä. Kyseiseen lakiin liittyvässä hallituksen esityksessä (HE 44/2002 vp s.156-157) mainitaan, että avunantona rangaistaisiin kaikki myötävaikuttaminen toisen tekemään tahalliseen rikokseen, jota ei ole katsottava yllytykseksi tai rikoskumppanuudeksi. Avunannon tulee edistää, lisätä tai helpottaa rikoksen tekemisen mahdollisuutta, mutta avunannon ei tarvitse olla sen välttämätön edellytys. Avunannoksi voidaan katsoa myös laiminlyönti, jos se edistää rikoksen tekoa. Rikoksen tahallisuudesta säädetään rikoslain 3 luvun 6 §:ssä. Sen mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, mikäli hän on tarkoittanut aiheuttaa sen tai on pitänyt sen aiheutumista varmana taikka todennäköisenä. Seuraus on tehty myös tahallaan, mikäli tekijä on pitänyt sen tapahtumista varmana tai siihen varmasti liittyvänä. Avunantajan kohdalla tahallisuudelta vaaditaan, että hän on tietoinen tekijän teosta, omasta toiminnastaan ja sen päätekoa edistävästä merkityksestä. Avunantajan tulee pitää myös varsin todennäköisenä, että rikos tehdään ja sen tunnusmerkistöön kuuluvat tosiseikat tulevat toteutumaan.
Tässä tapauksessa C oli sopinut yhtiötä perustettaessa, että A saa käyttää hänen pankkitiliään ja antanut hänelle omat nettipankkitunnuksensa. Varoja oli siirretty B:n että C:n tileille jopa päivittäin, joten toiminta on ollut aktiivista ja jatkuvaa. B oli antanut A:lle oikeuden käyttää oman tilinsä pankkiautomaattikorttia, joten B on näin ollen antanut luvan tilin käyttöön. B selitti, että hänen tililtään maksettiin perheen elantomenot ja muut tarpeet. Nämä huomioon ottaen korkein oikeus katsoi, että B:n ja C:n menettely ei ole ollut vain passiivista toiminnan sallimista, vaan he ovat myös itse edistäneet A:n mahdollisuutta siirtää varoja yhtiön tililtä heidän tileilleen. A ja B ovat auttaneet A:ta rikoksessa, mutta selvitettävä on heidän tahallisuutensa.
Tahallisuudesta korkein oikeus lausui, että B ja C eivät välttämättä ole tienneet yhtiön taloudellista tilaa tarkasti, koska A hoiti niitä asioita. Perusteettomat tilisiirrot tileille ovat kuitenkin olleet niin suuria, että B:n ja C:n on pitänyt ymmärtää, että siirrot vaarantavat yhtiön maksukykyä. C:n on todettu hallituksen ainoana jäsenenä hoitaneet velvollisuutensa puutteellisesti. C ei pysty vetoamaan tiedottomuuteen asiassa, koska hänen pitäisi asemansa vuoksi tietää tosiseikat. C:n olisi tullut hallituksen jäsenenä ottaa selkoa yhtiön taloudellisesta tilasta. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että B ja C ovat alusta alkaen tienneet tai pitäneet todennäköisenä sitä, että A suunnitelmallisesti käytti heidän tilejään saadakseen itselleen yhtiön varoja ja tämä aiheuttaa yhtiön maksukyvyttömyyden tai pahentaa sitä. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa