» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa 2002:46 A oli myöntänyt B:n kanteen elatusvelvollisuudesta. A:n maksukyky huomioon ottaen lasten elatusapu ylitti selvästi sen, mitä voitiin pitää tarpeellisena. A:n menettelyn vuoksi hänen maksukykynsä oleellisesti pahentui, ja hän lisäsi perusteettomasti velkojaan, minkä vuoksi hän ei myöskään voinut suorittaan velkojaan velkojille. Käräjäoikeus katsoi, että A:n tulot ja velat huomioon ottaen, tämä oli myöntänyt perusteettoman suuren elatusavun oikeaksi, jolloin hän pahensi maksukyvyttömyyttään. A tuomittiin velallisen epärehellisyydestä sakkorangaistukseen.
Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion. Hovioikeuden mukaan A:n oli täytynyt ymmärtää elatusapukanteen oikeaksi myöntäessään, että elatusapu oli aivan liian suuri.
Korkein oikeus katsoi merkittäväksi argumentiksi sen, että A:lla oli jo saatavia ulosotossa. Korkein oikeus lausui rikoslaista, että velallisen epärehellisyydestä on tuomittava velallinen, joka tietäen jo olemassaolevien tai odotettavien taloudellisten vaikeuksiensa perusteella tekonsa voivan vahingoittaa velkojiensa taloudellisia etuja, lisää perusteettomasti velvoitteitaan ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään. Korkein oikeus oli erittäin yksimielinen päätöksessään, ja katsoi, että A oli toiminut lainvastaisesti. Korkein oikeus totesi, että A yritti hyväksikäyttää elatusapuvelvollisuuttaan siten, että A oli ryhtynyt edellä kerrottuun menettelyyn välttääkseen palkkansa ulosmittauksen muista veloistaan.
Korkein oikeus ei siis muuttanut hovioikeuden tuomiota. Vaikka ensisilmäyksellä tuomio tuntuu ankaralta, ottaen huomioon, että A oli jo suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, on se kuitenkin täysin oikeudenmukainen. A yritti käyttää hyväkseen järjestelmää, ja saada kiertämällä ulosottotoimia pysäytettyä, tai vähintäänkin vaikeutettua.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa