Lapsen oikeus tavata etävanhempaansa

Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapsen oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde siihen vanhempaan, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeus tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsi saa ajoittain olla etävanhemman luona, tavata tätä jossakin muussa paikassa tai vaihtoehtoisesti pitää tähän yhteyttä muulla tavoin. Laki velvoittaa lapsen molempien vanhempien omalta osaltaan myötävaikuttamaan siihen, että tapaamisoikeus toteutuu.

Tapaamisoikeuden toteuttamisesta sopivat lähtökohtaisesti lapsen vanhemmat keskenään. Vanhemmat voivat sopia muun muassa siitä, kuinka usein lapsi ja etävanhempi tapaavat, kuinka kauan tapaamiset kestävät ja milloin tapaamiset tapahtuvat. Tapaamisoikeuden konkreettinen muotoutuminen riippuu pitkältä juuri kyseisen perheen elämäntilanteesta. Tapaamisoikeuteen vaikuttavat esimerkiksi lapsen ikä ja vanhempien kotien välinen etäisyys. Tapaamisoikeus on mahdollista toteuttaa myös vuoroasumisen muodossa, mutta näissäkin tilanteissa ainoastaan jompikumpi koti voi olla lapsen virallinen asuinpaikka. Tapaamisoikeutta koskevat sopimukset ovat aina tilannekohtaisia ja voivat olla hyvinkin erilaisia keskenään. Tapaamisoikeutta koskevalle sopimukselle ei täten ole olemassa yhtä oikeaa mallia.

Jos vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen tapaamisoikeuden toteuttamisesta, voi myös tuomioistuin antaa asiaa koskevan päätöksen. Tuomioistuin voi sakon uhalla velvoittaa lähivanhemman sallimaan etävanhemman ja lapsen tapaamiset sekä ryhtymään muihin tarvittaviin toimenpiteisiin tapaamisten toteuttamiseksi. Tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on lisäksi selvitettävä ja otettava huomioon lapsen omat toivomukset ja mielipide, jos se on lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen mahdollista. Lapsen tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti.

Miten etävanhemman tapaamisoikeudesta sovitaan?

On hyvinkin yleistä, että lapsella on etävanhempi eli vanhempi, jonka luona lapsi ei asu vakituisesti. Syitä etävanhemmuuteen on lukuisia. Voi olla, etteivät lapsen vanhemmat ole alun alkaenkaan asuneet samassa osoitteessa tai sitten vanhemmat eroavat lapsen syntymän jälkeen. Näissä tilanteissa on tarpeellista sopia siitä, miten lapsi ja etävanhempi tapaavat ja pitävät yhteyttä. Periaatteessa voitaisiin todeta, että erilaisia tapaamisoikeutta koskevia sopimuksia on yhtä paljon kuin etävanhempia lapsineenkin. Ei ole siispä olemassa mitään vakiosopimusta, joka tapaamisoikeudesta aina tehtäisiin. Sopimuksen sisältö määräytyy yksittäisen tilanteen mukaan. Lähtökohtaisesti vanhemmat voivat sopia tapaamisoikeudesta keskenään.

Tapaamiset voidaan toteuttaa esimerkiksi niin, että lapsi asuu vuoroviikoin vanhemmillaan. Tällaista järjestelyä, jossa lapsi asuu molemmilla vanhemmillaan käytännössä yhtä paljon, kutsutaan vuoroasumiseksi. Vaihtoväli voi olla myös jokin muukin aika kuin viikko. Huomionarvoista vuoroasumisessa on kuitenkin se, että myös tällaisessa tilanteessa toinen vanhemmista on etävanhempi, sillä vain toinen kodeista on mahdollista ilmoittaa lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Tapaamisjärjestelynä voi vuoroasumisen sijaan olla myös harvemmin tapahtuva tapaaminen, kuten viikonloppu- ja arkitapaamiset. Lapsi voi olla etävanhemman luona esimerkiksi joka toinen viikonloppu. Myös juhlapyhien vietosta ja loma-ajoista kannattaa sopia. Sopimuksessa olisi hyvä ottaa huomioon myös ne tilanteet, joissa lapsi on esimerkiksi äitienpäivän äitinsä kanssa ja tämän johdosta säännöllinen viikonlopputapaaminen jää väliin, korvataanko tämä sitten esimerkiksi ylimääräisenä viikonlopputapaamisena. Tarvittaessa tapaamisoikeutta koskevassa sopimuksessa voidaan sopia myös siitä, miten vastuu tapaamisoikeuden tai vuoroasumisen toteuttamisesta aiheutuvista kuljetuksista tai matkakuluista jakautuu vanhempien välillä.

Tapaamisoikeus toteuttaa lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa, minkä vuoksi tapaamisoikeudesta sopiessa tärkeintä on lapsen etu. Tästä syystä sopimuksessa tulisi ottaa huomioon lapsen omat toivomukset ja mielipide, jos se on ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Tapaamisoikeuden konkreettiseen toteutumiseen vaikuttaa lapsen tahdon lisäksi monta muuta seikkaa, kuten vanhempien kotien välinen etäisyys ja lapsen ikä. Tapaamisoikeutta koskeva sopimus on juuri sen perheen yksilöllinen sopimus, jossa on mahdollista ottaa huomioon kyseisen perheen tilanteen erityispiirteet ja luoda ne huomioiden toimivin ja lapsen etua parhaimmalla mahdollisella tavalla toteuttava ratkaisu. Mitä laajempi ja tarkempi sopimuksesta tehdään, sitä helpompi se on tarvittaessa viranomaisen puolesta panna täytäntöön.

Sopimus lapsen tapaamisoikeudesta on tehtävä kirjallisesti. Sopimuksen vahvistaa sen kunnan sosiaalilautakunta tai muu sosiaalihuollosta vastaava toimielin, jossa lapsella on asuinpaikka. Sosiaalilautakunta ottaa harkinnassaan huomioon lapsen edun sekä lapsen omat toivomukset ja mielipiteen, jos se on mahdollista. Sosiaalilautakunta voi tarvittaessa selvittää lapsen mielipidettä hänen kanssaan keskustelemalla. Tämä kuitenkin edellyttää lapsen suostumusta.

Mitä, jos vanhemmat eivät pääse tapaamisoikeudesta sopuun?

Mikäli vanhemmat eivät saavuta yhteisymmärrystä neuvotellessaan tapaamisoikeudesta, voi tuomioistuin antaa asiaa koskevan ratkaisun. Jos tuomioistuin päättää vuoroasumisesta tai tapaamisoikeudesta, sen tulee antaa tarkat määräykset vuoroasumisen taikka tapaamisen ja luonapidon ehdoista. Jos tuomioistuin päätyy vuoroasumiseen, se voi päättää myös siitä, kumpi koti ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Tarvittaessa tuomioistuin voi myös antaa määräyksen siitä, miten vastuu vuoroasumisen tai tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvista kuljetuksista tai matkakuluista jakautuu asiaan osallisten kesken. Harkinnassaan tuomioistuin ottaa huomioon vanhempien kyvyt vastata kuljettamisesta tai kustannuksista sekä muut olosuhteet.

Tuomioistuin voi tapaamisoikeutta koskevan päätöksen yhteydessä velvoittaa vanhemman, jonka luona lapsi asuu, sakon uhalla sallimaan tapaamiset sekä ryhtymään muihin tapaamisten toteuttamiseksi tarvittaviin toimiin, jos vanhemman aikaisemman toiminnan perusteella on aihetta epäillä, että hän ei tulisi vapaaehtoisesti noudattamaan tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä.

Tuomioistuin ratkaisee tapaamisoikeutta koskevan asian ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tuomioistuin kiinnittää päätöksessään erityistä huomiota siihen, miten tapaamisoikeuden tavoitteet toteutuvat vastaisuudessa parhaiten. Tapaamisoikeuden tavoitteena on turvata lapselle oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lisäksi tuomioistuin ottaa huomioon lapsen iän ja kehitystason, lapsen luonteen ja taipumukset, lapsen mahdolliset erityistarpeet, vanhempien asuinpaikkojen välisen etäisyyden sekä vanhempien kyvyn ottaa yhdessä vastuu lasta koskevissa asioissa ja suojella lasta kaikenlaiselta väkivallalta. Tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on selvitettävä ja otettava huomioon lapsen omat toivomukset ja mielipide, jos se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Lapsen mielipide tulee selvittää hienovaraisesti ja ottaen huomioon lapsen kehitystaso. Selvityksestä ei saa aiheutua haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa väliselle suhteelle. Tuomioistuimen antamaa päätöstä koskien lapsen tapaamisoikeutta ei saa panna täytäntöön, jos yli 12-vuotias lapsi tätä vastustaa. Mahdollisesti myös nuoremman lapsen tahto voi johtaa täytäntöönpanon estymiseen, jos lapsi katsotaan niin kehittyneeksi, että hänen tahtonsa voidaan ottaa huomioon. Edellä mainittu pätee myös vanhempien välisen sopimuksen täytäntöönpanoon, jonka on vahvistanut sosiaalilautakunta.

Tuomioistuimelle ei ole kuitenkaan annettu täysin vapaita käsiä tapaamisoikeutta koskevan asian ratkaisemisen suhteen. Tuomioistuimen tulee nimittäin ratkaista tapaamisoikeutta koskeva asia vanhempien sopimalla tavalla, jos vanhemmat tai toinen heistä ovat lapsen huoltajia eikä ole aihetta olettaa, että tämä ratkaisu olisi vastoin lapsen etua.

Mitä, jos tapaamiset eivät suju sovitulla tavalla?

Useat eri syyt voivat vaikuttaa siihen, etteivät tapaamiset sujukaan toivotulla tavalla. Voi esimerkiksi olla, että etävanhempi ei ole kykeneväinen tapaamaan lasta kahden kesken tai että lähivanhempi ei toimi sopimuksen mukaisesti ja ei näin ollen mahdollista etävanhemman ja lapsen tapaamista. Ongelmatilanteita varten on laissa omat säännöksensä, joiden avulla pyritään turvaamaan lapsen oikeuksien toteutuminen vaikeissakin tilanteissa.

Vaikka lapsen vanhemmilla on lain mukaan velvollisuus myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen ja velvollisuus välttää kasvatustyössään kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle, esiintyy silti tilanteita, joissa lähivanhempi vaikeuttaa lapsen ja etävanhemman tapaamisoikeuden toteutumista. Näissä tilanteissa tuomioistuin voi asettaa uhkasakon lähivanhemmalle. Tämä tarkoittaa sitä, että lähivanhemman on sakon uhalla sallittava sovitut tapaamiset sekä muutoinkin toimittava tarpeellisella tavalla tapaamisten toteuttamiseksi. Uhkasakko voidaan asettaa sen jälkeen, kun tuomioistuimelta on haettu tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa.

Sen sijaan etävanhempaa ei voi sakon uhalla velvoittaa noudattamaan sovittua järjestelyä. Tämän on myös korkein oikeus todennut ratkaisussaan KKO 1991:36. Tapauksessa etävanhempi B oli jatkuvasti jättänyt noudattamatta tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä. B oli muun muassa noutanut lapset tunteja sovittua kellonaikaa aikaisemmin sekä palauttanut lapset kesäloman vietosta vuorokauden sovittua myöhemmin. Lisäksi hän oli jättänyt lapset kokonaan noutamatta, vaikka noudosta oli sovittu. Lähivanhempi A vaati, että B:lle asetettaisiin uhkasakko tuomioistuimen tapaamisoikeutta koskevan päätöksen noudattamiseksi. Korkein oikeus kuitenkin totesi, ettei laista löydy sellaisia säännöksiä, joiden nojalla voitaisiin asettaa pakkokeinoja etävanhempaa kohtaan tavoitteena saada tämä noudattamaan sovittuja järjestelyitä. Näin ollen uhkasakkoa ei asetettu etävanhemmalle eli B:lle.

Joskus vanhempien välit ovat niin tulehtuneet, että ongelmaksi muodostuvat vaihtotilanteet. Lapsi saattaa vaihtotilanteessa joutua vanhempien riitelyn keskelle. Lapsen edun mukaista voi olla, että vaihdot tapahtuvat valvotusti. Valvotuissa vaihdoissa lapsen ja etävanhemman tapaamiset aloitetaan ja lopetetaan valvotusti. Paikalla oleva valvoja huolehtii siitä, että lapsi siirtyy vanhemmalta toiselle ilman vanhempien keskinäistä kohtaamista. Valvotut vaihdot ovat sellaisia tilanteita varten, joissa lapsen oleskelu etävanhemman luona ei ole ongelmallista, vaan ongelma piilee ainoastaan vaihtotilanteissa.

Mikäli tukea tarvitaan myös itse tapaamistilanteeseen, yksi vaihtoehto on tuetut tapaamiset. Tuetuissa tapaamisissa valvoja tukee sekä lasta että vanhempaa tarvittaessa, mutta valvojan ei ole pakko olla koko ajan lapsen ja vanhemman kanssa samassa tilassa. Valvojan tehtävänä on tapaamisissa tukea lapsen ja vanhemman välistä suhdetta ja auttaa lapsen hoidossa sekä käytännön asioissa.

Mikäli valvotut vaihdot ja tuetut tapaamiset eivät riitä, viimesijaisena keinona on tapaamisoikeuden toteuttaminen valvottuina tapaamisina. Valvotuissa tapaamisissa valvojan tulee olla koko tapaamisajan näkö- ja kuuloyhteydessä lapseen ja vanhempaan. Valvonta kohdistuu näin ollen myös vanhemman ja lapsen väliseen puheeseen, mikä tarkoittaa, että valvonta puuttuu merkittävästi lapsen ja vanhemman yksityisyyteen sekä perhe-elämän suojaan. Siksi valvotut tapaamiset ovat vasta viimesijaisin järjestely. Valvonta voi tulla kyseiseen silloin, kun tapaamisiin muutoin liittyisi jokin lapsen fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista kehitystä uhkaava tekijä. Esimerkiksi silloin, jos etävanhempi kärsii vakavasta päihdeongelmasta, voitaisiin mahdollisesti turvautua valvottuihin tapaamisiin. Sosiaalilautakunta voi vahvistaa sopimuksen siitä, että tapaamiset toteutetaan tuettuina tai valvottuina taikka valvotuin vaihdoin. Samoin tuomioistuin voi tehdä asiaa koskevan päätöksen.

Kysymyksiä ja vastauksia

1. Onko etävanhemmalla velvollisuus tavata lasta?

Vaikka tapaamisoikeudella pyritään turvaamaan lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa, ei se kuitenkaan aseta vanhemmalle velvollisuutta tavata lasta. Vaikka tapaamisoikeutta koskien olisi tehty sopimus tai asiasta olisi annettu tuomioistuimen päätös, ei etävanhempaa voida velvoittaa näistä huolimatta tapaamaan lasta.

2. Onko lapsella velvollisuus tavata etävanhempaa?

Tapaamisoikeudella pyritään turvaamaan lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa. Tapaamisoikeus on kuitenkin nimensä mukaisesti oikeus eikä velvollisuus. Näin ollen tapaamisoikeus antaa mahdollisuuden lapselle yhteydenpitoon etävanhemman kanssa ja tapaamisoikeutta koskevat lain säännökset pyrkivät turvaamaan tämän oikeuden toteutumista, mutta tarkoituksena ei ole asettaa lapselle velvollisuutta tavata etävanhempaansa.

3. Voiko tapaamisoikeutta koskevaa sopimusta muuttaa myöhemmin?

Sekä sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta että tuomioistuimen päätöstä lapsen tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa, jos olosuhteet ovat sopimuksen vahvistamisen tai päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet. Muutos voidaan tehdä myös niissä tapauksissa, kun siihen on muuten aihetta.