» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa aviopuolisot olivat vuodesta 2003 vuoteen 2014 saakka asuneet keskimäärin huhti- ja toukokuun vaihteesta syys- ja lokakuun vaihteeseen Suomessa pinta-alaltaan noin 60 neliömetrin asuinrakennuksessa, joka soveltui vakituiseen asumiseen. Muun ajan vuodesta he olivat asuneet Espanjassa, missä heillä oli yhteisenä kotina omakotitalo. Toinen puoliso vaati yhteiselämän lopettamista koskevassa hakemuksessaan sen vahvistamista, että hän saa jäädä asumaan mainittuun Suomessa sijaitsevaan asuinrakennukseen. KKO:n ratkaistavana oli kysymys siitä, että onko Heinolan kiinteistöllä sijaitseva asuinrakennus ollut avioliittolain 24 §:n 1 momentissa tarkoitettu puolisoiden yhteinen koti.
Avioliittolain 24 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuin voi puolisoiden yhteisestä tai toisen puolison hakemuksesta päättää, että se puolisoista, joka on enemmän asunnon tarpeessa, saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Lainkohdan esitöissä ei ole käsitelty sitä, mitä puolisoiden yhteisellä kodilla tarkoitetaan, eikä KKO ollut myöskään antanut ennakkopäätöstä, jossa lainkohtaa olisi tältä osin tulkittu.
Ilmaisua "puolisoiden yhteinen koti" käytetään myös avioliittolain vallintarajoituksia koskevissa säännöksissä, joissa on rajoitettu toisen puolison oikeutta luovuttaa muun muassa omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina tai joka oikeuttaa yhteiseksi kodiksi tarkoitetun huoneiston hallintaan. Sanottujen säännösten tarkoitus on puolison ja perheen asumisen suojaaminen ja siten osin sama kuin sovellettavana olevan yhteiselämän lopettamista koskevan säännöksen. KKO totesi, että saman lain eri säännöksissä käytettyä samaa käsitettä tai ilmaisua on yleensä tulkittava yhdenmukaisesti.
Vallintarajoitussäännösten esitöissä on yhteisen kodin tulkintaan liittyen lausuttu, että vallintarajoitusten ei ole tarkoitettu tulevan sovellettavaksi vapaa-ajan asuntona käytettyyn kiinteään omaisuuteen. Esimerkiksi kesämökkikiinteistöstä omistajapuoliso saisi määrätä ilman toisen puolison suostumusta. Vallintarajoitusten ulkopuolelle jäisi myös sellainen kiinteistö, joka on tarkoitettu yksinomaan jommankumman puolison asunnoksi. Sellaisissa tapauksissa, joissa puolisoilla voidaan katsoa olevan kaksi yhteistä vakinaista kotia, esimerkiksi jos puolisot työn vuoksi asuvat osan vuotta yhdellä ja osan toisella paikkakunnalla, kumpikin asunnoista olisi vallintarajoitusten alaisia.
Huomioon ottaen sovellettavan säännöksen tarkoitus turvata puolison ja perheen lasten asumista, edellytykseksi voidaan tällöin asettaa, että myös Suomen asunto on vakituiseksi asunnoksi soveltuva. Siten vain osan vuodesta tai lyhytaikaiseen asumiseen soveltuva asunto ei täytä säännöksessä tarkoitetun yhteisen kodin vaatimuksia. Lisäksi edellytyksenä toisen asunnon katsomiseksi yhteiseksi kodiksi on se, että puolisoilla on ollut suhteellisen kiinteä ja jatkuva tai ainakin jatkuvaksi tarkoitettu kodille ominainen yhteys tähän asuntoon.
KKO:n mukaan A:lla ja B:llä on ollut avioliiton aikana Espanjassa yhteinen koti, jota vuosittaisen asumisajan ja asunnon ominaisuuksien perusteella voidaan ensisijaisesti pitää heidän kotinaan. Kuitenkin myös Heinolassa sijaitseva asuinrakennus on ympärivuotiseen asumiseen soveltuva. Vaikka asiassa ei ollut esitetty tarkkaa selvitystä esimerkiksi rakennuksen mukavuuksista ja sijainnista, esitetyn selvityksen perusteella sen on katsottava täyttävän vakituiselle asunnolle asetettavat vaatimukset. Olennaista on, että A ja B yhdessä ovat yhdentoista vuoden ajan vakiintuneesti ja säännöllisesti asuneet kiinteistöllä Heinolassa suuren osan, noin viisi kuukautta, vuodesta. Heinolassa asumisen syynä ovat olleet A:n ja B:n kiinteät yhteydet Suomeen.
Huomioiden A:n ja B:n elämäntilanteet ja olosuhteet sekä erityisesti sen, että heillä on yhteiselämän päättyessä ollut käytössään toinen asunto, Korkein oikeus katsoo, että yhteiselämän lopettamista koskevan säännöksen tarkoitus turvata puolison perusturvaan kuuluvaa asumista puoltaa tässä tilanteessa sitä, ettei yhteisen kodin käsitettä tulkita suppeasti. Näillä perusteilla KKO katsoi, että Heinolassa sijaitsevalla kiinteistöllä oleva asuinrakennus on ollut avioliittolain 24 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu puolisoiden yhteinen koti.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa