» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Harri ja Sari R oltiin tuomittu avioeroon. Puolisoilla oli avioehto, jonka mukaan kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Avioliiton aikana Sari oli saanut perintönä yhdessä sisarensa kanssa tilan Nurmijärjeltä. Sarilla ja hänen sisarella oli lainhuuto tilaan puoliksi kummallakin. Puolisot olivat avioliiton aikana rakentaneet mainitulle Sarin hallinnanjakosopimuksin omistamalle tilalle omakotitalon puolisoiden yhteiseksi kodiksi. Harri vaati käräjäoikeutta määräämään pesänjakajan toimittamaan omaisuuden erottelun ja yhteisen omaisuuden jaon hänen ja Sarin välillä. Erottelun kohteena olisi kiinteistön osa ja omakotitalo. Puolisot olivat jo allekirjoittaneet sopimuksen, jolla he keskenään jakoivat eräitä omaisuusesineitä. Harrin mukaan avioliiton aikana puolisoiden yhteiseksi kodiksi yhdessä rakennettu asuinrakennus ja sen pihapiiri olivat puolisoiden yhteistä omaisuutta. Sarin mukaan mitään yhteistä jaettavaa puolisoiden välillä ei enää ollut, sillä puolisot olivat jo tehneet yhteisen omaisuuden erottelua koskevan sopimuksen ja asuinrakennus pihapiireineen kuului kiinteästi maapohjaan ja siten yksin Sarin omistukseen. Käräjäoikeus totesi, että puolisot eivät olleet päässeet sopimukseen omaisuutensa erottelusta. Esineiden ja kiinteistön omistusoikeuden ratkaiseminen ei kuulunut tuomioistuimen toimivaltaan. Käräjäoikeus määräsi peränjakajan suorittamaan yhteisen omaisuuden jaon ja omaisuuden erottelun.
Hovioikeus totesi asiassa asianosaisten olevan yksimielisiä siitä, ettei muuta yhteiseksi väitettyä omaisuutta ollut kuin Sarin ja hänen sisarensa omistamalle tilalle rakennettu omakotitalo. Puolisot olivat tehneet avio-oikeuden kokonaan poissulkevan avioehdon, joten jako määräytyi siviilioikeudellisten sääntöjen mukaan. Hovioikeus katsoi, että Harrin esille tuomat seikat talon rakennuksesta eivät osoittaneet, että puolisot olivat tarkoittaneet talon omistusta tulevan heille yhteiseksi. Hovioikeus piti selvänä, että Harrille ei voinut syntyä omistusoikeutta maapohjaan sen perusteella, että hän oli tehnyt työtä ja sijoittanut rahaa pihapiirin rakentamiseen. Maapohja kuului Sarille ja hänen sisarelleen, joten Harrilla ei olisi minkäänlaista keinoa itsenäisesti hyödyntää omistustaan rakennukseen. Hovioikeus katsoi, että asiassa ei ollut edellytyksiä määrätä pesänjakajaa ja hylkäsi Harrin hakemuksen.
Harrille myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, kuuluuko omistussuhteiden ratkaiseminen pesänjakajan toimivaltaan ja onko asiassa edellytykset määrätä pesänjakaja. Harrin jättämistä hakemuksista on pääteltävissä, että hän on alusta alkaen käsittänyt eroteltavan ja jaoteltavan yhteisen omaisuuden käsittävän myös asuinrakennuksen. Puolisoiden allekirjoittamasta omaisuuden erottelukirjasta ei ilmene, että lopullinen omaisuuden erottelu olisi toimitettu. Asiassa mikään ei ole viitannut siihen, että Harri olisi toiminut oikeuden väärinkäyttötarkoituksessa. Korkein oikeus katsoo, että asiassa on edellytykset määrätä pesänjakaja. Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa