» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Aviopuolisot A ja B olivat vuodesta 2003 lähtien vuoteen 2014 saakka viettäneet yhdessä osan vuodesta Espanjassa ja osan vuodesta Suomessa Heinolassa sijaitsevalla kiinteistöllä. He olivat asuneet keskimäärin huhti- ja toukokuun vaihteesta syys- ja lokakuun vaihteeseen Suomessa ja muun ajan vuodesta Espanjassa. Heinolan kiinteistöllä oli noin 60 neliömetrin suuruinen asuinrakennus, joka on sovelias ympärivuotiseen asumiseen. Aviopuolisot olivat eronneet huhtikuussa 2015. B vaati yhteiselämän lopettamista koskevassa hakemuksessa, että hän saisi avioliittolain 24 §:n nojalla jäädä yksin asumaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetylle kiinteistölle Heinolaan. A taas vastusti hakemusta sillä perusteella, että Heinolan kiinteistö oli ainoastaan pariskunnan kesänviettopaikka ja puolisoiden yhteinen koti sijaitsi Espanjassa.
Käräjäoikeus yhtyi ratkaisuussan A:n kantaan ja totesi, että Heinolan kiinteistö oli luonteeltaan kesänviettopaikka ja vapaa-ajanasunto, sillä sen käyttötarkoituksena ei ollut pysyvä asuminen. Käräjäoikeus hylkäsi B:n hakemuksen.
B valitti asiasta hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että myös Heinolan kiinteistö oli sovelias ympärivuotiseen asumiseen. Kumpikaan puolisoista ei ollut enää työelämässä. Huomioiden puolisoiden elämäntilanteen ja asumiskäytännön vakiintuneisuuden, hovioikeus katsoi, että puolisoiden oleskelu Suomessa pääosin kesäaikana ei osoittanut kiinteistön olleen ainoastaan lomanviettopaikka. Lisäksi avioliittolain esitöissä on todettu, että puolisoilla voi olla myös useampi kuin yksi yhteiseksi kodiksi katsottava asunto. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti sen takaisin käräjäoikeuteen sen ratkaisemiseksi, oikeutetaanko B jäämään yksin asumaan Heinolan kiinteistölle.
A valitti asiasta edelleen Korkeimpaan oikeuteen, jossa hän vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jää käräjäoikeuden ratkaisun varaan. B vaati valituksen hylkäämistä. Ratkaisussaan Korkein oikeus punnitsi erityisesti sitä, mitä tarkoitetaan avioliittolain 24§:n mukaisella yhteisellä kodilla. Kysymystä ei olla tarkasteltu lain esitöissä tai aiemmassa oikeuskäytännössä. Tulkintatukea Korkein oikeus haki avioliittolain vallintarajoituksia koskevista säännöksistä, joissa myös puhutaan yhteisestä kodista. Vallintarajoitusten on tarkoitus suojata puolison ja perheen asumista eikä niiden ole katsottu soveltuvan vapaa-ajan asuntoihin. Jos puolisoilla voidaan katsoa olevan kaksi yhteistä kotia, kumpikin asunnoista olisi vallintarajoitusten alaisia. Puolisoilla voi siis olla kaksi yhteistä kotia sillä edellytyksellä, että ne molemmat soveltuvat vakituisiksi asunnoiksi. Lisäksi kahden yhteisen kodin muodostumiseen edellytetään, että puolisoilla on ollut suhteellisen kiinteä ja jatkuva tai ainakin jatkuvaksi tarkoitettu kodille ominainen yhteys asuntoihin. Johtopäätöksinään Korkein oikeus totesi, että A:lla ja B:llä on ollut avioliiton aikana Espanjassa yhteinen koti, jota vuosittaisen asumisajan ja asunnon ominaisuuksien perusteella voidaan ensisijaisesti pitää heidän kotinaan. Myös Heinolassa sijainnut asunto on soveltunut ympärivuotiseen asumiseen. Puolisot ovat viettäneet siellä vakituisesti ja säännöllisesti lähes puolet vuodesta, minkä vuoksi asuntoon on muodostunut kodille ominainen yhteys. Lisäksi Korkein oikeus huomioi yhteiselämän lopettamista koskevan säännöksen tarkoituksen eli puolison asumisen turvaamisen eikä siten tulkinnut yhteisen kodin käsitettä suppeasti. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden päätöstä eli asia palautettiin takaisin käräjäoikeuteen.
Merkittävää ratkaisussa on Korkeimman oikeuden linjaukset yhteisen kodin käsitteestä. Käsitettä tulee arvioida erityisesti seuraavan kahden kriteerin mukaan: 1) soveltuuko asunto vakituiseen asumiseen ja 2) onko henkilölle muodostunut suhteellisen kiinteä ja jatkuva tai ainakin jatkuvaksi tarkoitettu kodille ominainen yhteys asuntoihin. Lisäksi merkillepantavaa on, ettei yhteisen kodin käsitettä tulisi tulkita suppeasti ainakaan silloin, jos on kyse sellaisen säännöksen tulkinnasta, jolla pyritään puolison asumisen turvaamiseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa