» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa 2008:22 puolisot A ja B olivat sopimusosituskirjan mukaan, johon oli merkitty puolisoiden allekirjoitukset, toimittaneet osituksen välillään ja sitoutuneet olemaan sitä moittimatta. Puoliso A kuitenkin vaati pesänjakajan määräämistä toimittamaan ositus ja väitti, että hän ei ollut tosiasiassa allekirjoittanut sopimusta ja ositusta ei siten ollut toimitettu.
A:n mukaan hän ei ollut allekirjoittanut 9.12.2002 päivättyä ositussopimusta ja hän oli nähnyt jäljennöksen asiakirjasta ensimmäistä kertaa vuoden 2005 loppupuolella, kun hän oli vaatinut osituksen toimittamista. B vastusti pesänjakajan määräämistä ja hänen mukaansa ositussopimuksessa oli aito A:n allekirjoitus.
Käräjäoikeus kuuli ositussopimuksen todistaneita henkilöitä sekä vertasi A:n allekirjoituksia eri asiakirjoista ositussopimuksessa olevaan allekirjoitukseen. Käräjäoikeus katsoi, että B oli voinut saattaa uskottavaksi, että ositussopimuksessa oleva A:n allekirjoitus oli tämän itsensä tekemä. A ei tuonut esiin seikkoja, jotka olisivat heikentäneet B:n kertomuksen uskottavuutta. Koska A ei ollut muutenkaan moittinut ositussopimusta, oli sopimus voimassaoleva, eikä täten pesänjakajan määräämiseksi ollut syytä. Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen. Hovioikeus lähti asiassa hieman eri linjalle. Sen mukaan asiassa tuli ratkaista se, kuuluiko tuomioistuimen toimivaltaan ensinnäkään tutkia, oliko ositus puolisoiden välillä toimitettu. Hovioikeus viittasi aiempaan Korkeimman oikeuden ratkaisuun, jossa aviovarallisuussuhteen purkamiseen liittyviä riitaisia kysymyksiä ei tullut pääsääntöisesti tutkia tuomioistuimessa. Hovioikeuden mukaan tilanteessa ei ollut selvää, oliko A:lla oikeus vaatia ositusta. Hovioikeuden mukaan asiaan oli määrättävä pesänjakaja.
Korkeimman oikeuden mukaan asiassa on kysymys siitä, onko tässä tilanteessa edellytyksiä määrätä pesänjakaja. Koska Korkeimman oikeuden mukaan B on vedonnut sopimusosituskirjaan, jonka mukaan ositus on jo toimitettu, eikä osituskirjaa ole pidettävä ilmeisen pätemättömänä, lähtökohtana on, että sopimus sitoo puolisoita. Toimitus voitaisiin aloittaa uudelleen vasta sitten, jos sopimus vahvistettaisiin oikeudenkäynnissä tehottomaksi. Toimitusta ei siis voida käynnistää uudelleen pesänjakajan määräystä hakemalla siinä tarkoituksessa, että sopimuksen tehottomuus tutkittaisiin jakajan määräämistä koskevan hakemusasian yhteydessä tai että jakaja tutkisi sen toimituksessa. Korkein oikeus ei määrännyt asiassa pesänjakajaa ja se kumosi hovioikeuden päätöksen ja jätti asian käräjäoikeuden päätöksen varaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa