» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
E ja M oli tuomittu avioeroon 30.10.2001. He olivat yhdessä omistaneet asunto-osakkeet, jotka oikeuttavan perheen asunnon hallintaan. M oli jäänyt asumaan asuntoon, kun E oli lasten kanssa muuttanut siitä pois 28.2.2001.
Avioeron osituksessa E vaati, että M:n tulee korvata hänelle asumishyöty, jonka M oli saanut jäädessään asuttamaan asuntoa yksin. Pesänjakaja päätti asian E:n vaatimuksen mukaisesti siltä ajalta, kun avioero oli tuomittu ja ositus toimitettu, mutta ei avioeroa edeltävältä ajalta.
Käräjäoikeus totesi pesänjakajan ratkaisun vastaavan oikeuskäytäntöä ja hylkäsi E:n kanteen. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion
Korkein oikeus arvioi sitä, voiko pesänjakaja ratkaista osituksessa sen, onko toinen velvollinen suorittamaan korvausta asumishyödystä avioliiton ollessa voimassa. KKO pohti avioliittolain velvollisuutta siitä, että puolisoiden tulee osallistua yhteiseen talouteen ja elatukseen. Sen mukaan elatusvelvollisuus voi toteutua eri tavoin. Saman lain mukaan, mikäli toinen puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai puolisot asuvat erillään, tuomioistuimella on valtuus velvoittaa puoliso elatusavun suorittamiseen.
KKO:n mukaan E oli osallistunut M:n elatukseen luovuttamalla oman osuutensa asunnosta M:n käyttöön, joten hän oli saattanut suorittaa elatusta enemmänkin, kuin olisi ollut velvollista. Tämän johdosta E:llä on ollut oikeus vaatia elatusapua M:ltä. Korkeimman oikeuden mukaan pesänjakaja ei kuitenkaan voinut käsitellä osituksessa kysymystä puolisoiden elatuksesta.
E:n nostama osituksen moitekanne oli nostettu liian myöhään, sillä se oli tullut vireille 8.8.2003 ja oli avioliittolain vanhentumissäännösten mukaisesti vanhentunut. KKO kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot ja jätti kanteen tutkimatta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa