» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Väkivaltarikoksesta tuomitusta henkilöstä oli tehty lehteen artikkeli, jossa oli kerrottu yksityiskohtaisesti rikostapahtumasta. Artikkelin yhteydessä oli rikoksentekijä mainittu nimeltä. Henkilö oli nostanut kanteen lehden toimittajaa ja lehden kustantamaa yhtiötä vastaan, sillä perusteella, että artikkelin olisi voinut hyvin kirjoittaa myös ilman nimen julkaisemista. Sananvapaus ja yksityisyyden suoja olivat vastakkain tapauksessa, jonka ratkaisi Helsingin käräjäoikeus, Helsingin hovioikeus ja Korkein oikeus.
Käräjäoikeus katsoi, että kun kanteessa ei väitetty artikkelin sisältäneen asiavirheitä, ei rangaistukseen tuomitun henkilön nimen mainitseminen lehtiartikkelissa ollut rikos. Vahingonkorvauksia vaatiakseen, täytyi sen perustua rikokseen. Toimittaja ja kustantaja eivät täten olleet syyllistyneet rikokseen.
Hovioikeus katsoi, että rikosasiassa julkisuus voi aiheuttaa tuomitulle vahinkoa ja kärsimystä, vaikka tuomioistuinten ratkaisut ovat pääasiassa julkisia. Lehdistön sananvapaus ei ole rajoittamatonta, mutta yksityisyyden suojaan vedoten ei useinkaan ole mahdollista rajoittaa sananvapautta normaalin oikeuskäytäntöä koskevan tiedonvälityksen osalta. Pohdinta rakentui sen varaan, oliko artikkelin tuoma julkisuus asiassa tuonut tuomitulle todellista vahinkoa. Tätä katsottiin sen mukaan, kuinka hyvin tuomitun lähipiiri todellisuudessa tiesi hänen taustastaan rikoksessa.
Vaikkakin pienellä paikkakunnalla tällaiset rikokset yleensä kulkeutuvat ihmisten tietoisuuteen, ei käytännössä voida olettaa kaikkien sitä tietävän automaattisesti. Toimittaja oli tapauksen taustoja selvitellessään todennut tuomitun olleen paikkakunnalla ”kyläpersoona” ja ”paikkakunnan julkkis”. Sen sijaan tuomitun sukulaiset ja muualla asuvat tutut eivät olleet tietoisia tuomitun tekemistä rikoksista. Kokonaisuutta arvioiden hovioikeus totesi, ettei artikkelissa ollut tarpeen, eikä täten oikeutettua luvatta julkistaa tuomitun nimeä. Hovioikeus tuomitsi toimittajan ja kustantajan yhdessä maksamaan yhteisvastuullisesti 2 000 euroa tuomitulle.
Valituslupa myönnettiin yhteisesti kaikille asianosaisille Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus haki tulkinta-apua pohdintaansa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä sen takia, että kyseessä oli ihmisoikeuksien välinen ristiriita. Korkein oikeus totesi, että vaikka tuomio, jonka tuomittu oli saanut, oli julkinen, ei se automaattisesti antanut oikeutta esittää yksityiselämää koskevaa tietoa joukkoviestimissä. Joukkoviestinnässä rikoksentekijän nimen tai henkilöllisyyden paljastaminen ilman lupaa puuttuu aina jonkinasteisesti asianomaisen yksityiselämään. Toisaalta on selvää, että mitä vakavampi rikos on kyseessä, sitä todennäköisempää on rikoksentekijän saama julkisuus teosta.
Vaikka lehden levikki on ollut valtakunnallinen, on artikkeli pohjautunut tavanomaista törkeämpään rikokseen, jolloin rikoksentekijä on voinut varautua ennalta siihen, että hänen nimensä voi tulla julkisuuteen. Lehtiartikkeli on ollut julkaisemisaikaan ajankohtainen ja yleissävy asiallinen. Artikkeli ei sisältänyt kuvia tekijästä, eikä täten nimen julkaiseminen ole tapahtunut yksityisyyttä loukkaavalla tavalla. Kun rikosta ei ole syntynyt lehden julkaisussa, ei vahingonkorvausta voida määrätä. Hovioikeuden tuomio kumotaan, kanne hylätään ja toimittaja, sekä kustantaja vapautetaan korvausvelvollisuudesta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu vahvennetussa jaostossa kertoo, ettei ratkaisun antaminen ollut yksiselitteinen. Vahvennetussa jaostossa oli 11 oikeusneuvosta ja esittelijä. Oikeusneuvoksista 4 oli ratkaisun suhteen eri mieltä. Huomionarvoista on, että kun kaksi ihmisoikeutta on vastakkain, vaatii se pidemmälle menevää pohdintaa, kuin tavanomaiset tapaukset. Eri mieltä olevien oikeusneuvosten lausunnot kohdistuivat lehden tuomaan ylimääräiseen kärsimykseen rikoksesta tuomitulle. Myös pohdinnassa kehittyy ajatus eduista, joiden mukaan tuomitun etuja tulisi arvioida artikkelin julkaisemisesta saatavien etujen kanssa. Uhrin etuja tulisi myös arvioida siten, että kun tekijä paljastetaan, voi uhrikin paljastua epäedullisella tavalla. Eri mieltä olleet oikeusneuvokset olisivat pitäneet hovioikeuden ratkaisun ennallaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa