» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksesta yleisesti ja käsittely Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnassa
Tapauksessa oli kyse asianajajan A menettelyn arvioinnista perus- ja ihmisoikeutena turvatun sananvapauden täyttymisen näkökulmasta. Tarkasteltavaksi tuli tilanne, jossa Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta määräsi A:lle kurinpidollisen seuraamuksen, perustuen A:n ilmoituksiin, joita oli julkaistu sanomalehdessä ja hänen omilla kotisivuillaan internetissä. A oli lehti-ilmoituksessaan muun muassa maininnut henkilöitä nimeltä sotasyyllisyystuomion purkamista koskevasta asiasta kirjoittaessaan ja kohdistanut yhteydenottopyynnön mainittujen henkilöiden sukulaisiin. Lisäksi A oli julkaissut kotisivuillaan kuulutuksen maa- ja vesialueiden omistajille, jossa hän katsoi Suomen ja Venäjän alueelle suunnitellun kaasuputken olevan uhka Suomen ympäristölle, puolustukselle sekä maa- ja vesialueiden yksityiselle omistukselle. Kummassakin tapauksessa A oli ilmoittanut olevansa niiden henkilöiden käytettävissä, joita asiat koskivat ja pyytänyt heitä ottamaan yhteyttä. Ilmoitusten sisällön katsottiin ilmentävän A:n toimimista vastoin hyvää asianajajatapaa ja asianajotoiminnan markkinointia koskevia ohjeita. Hyvän asianajajatavan sisällön määrittely on jätetty Suomessa asianajajakunnan tehtäväksi laissa tapahtuvan sääntelyn sijaan. Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet ovat näin ollen ammattieettisten sääntöjen kokoelma ja ilmentävät alan eettisinä tapaohjeina sitä, millaista toimimista hyvältä asianajajalta voidaan yleisesti ottaen edellyttää. Hyvän asianajajatavan noudattamista koskeva velvollisuus on asetettu myös lain tasolla ja asianajajaan voidaan velvollisuuden rikkomisen tapauksissa kohdistaa seuraamuksia.
Tapausta käsiteltiin ensiksi Suomen asianajajaliiton valvontalautakunnassa, jossa Suomen Asianajajaliiton hallitus saattoi vireille kyseisen A:ta koskevan valvonta-asian. A myönsi toimineensa mainitulla tavalla, mutta kiisti syyllistymisensä hyvän asianajajatavan rikkomiseen. A vetosi vastauksessaan sekä perus- että ihmisoikeutena turvatun sananvapautensa käyttämiseen ja siihen, että hyvän asianajajatavan tuli tilanteessa väistyä sananvapautta koskevan ylemmän tasoisen, sekä Suomen perustuslaissa että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa tapahtuvan, sääntelyn edeltä ollessaan sen kanssa ristiriidassa. Sananvapautta on määritelty perustuslaissa muun muassa niin, että sen on katsottu kuuluvan jokaiselle, kattaen oikeuden ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä sekä muita viestejä ilman, että kukaan ennakolta kyseistä toimintaa estää. Valvontalautakunta arvioi tilannetta hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden nojalla viitaten asianajajan velvollisuuteen esiintyä asiallisesti ja moitteettomasti suorittaessaan tehtäväänsä ja välttää myös muutoin asioita, jotka saattaisivat alentaa asianajajakunnan arvoa ja vähentää luottamusta asianajajakuntaan. Asianajajan tiedotusten katsottiin tulevan olla asiallisia ja moitteettomia niin sisältönsä kuin muotonsa puolesta. Valvontalautakunta viittasi asianajotoiminnan markkinointia koskevien ohjeiden osalta vaatimukseen mainonnan ja markkinoinnin tosiasioita vastaavuudesta ja asianajajakunnan arvon mukaisuudesta. Asianajajakunnan arvon mukaisuutta arvioitaessa katsottiin, että huomioitaviksi voitiin ottaa esimerkiksi mainonnan ulkoasu ja sisältö.
Vaikka A:n sananvapaus ja oikeus mielipiteensä ilmaisemiseen ilmoituksissaan tunnustettiin, korostettiin sitä, että A oli samalla markkinoinut omia asianajopalveluitaan. Valvontalautakunta ei pitänyt A:n markkinointia asianmukaisena ja moitteettomana tai myöskään asianajajakunnan arvon mukaisena, kun huomioitiin markkinoinnin sävy ja luonne. A:lle määrättiin näin ollen valvontalautakunnan toimesta varoitus kurinpidollisena seuraamuksena.
Tapauksen käsittely hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa
Tapauksen käsittely eteni hovioikeuteen A:n valittaessa valvontalautakunnan päätöksestä, jolloin Suomen Asianajajaliiton hallitus katsoi lausunnossaan kyseisen päätöksen olleen oikea niin, ettei sen muuttaminen ollut hallituksen kannan mukaan tarpeen. Hovioikeus katsoi kurinpidollisen seuraamuksen tulleen yksityiskohtaisesti perustelluksi ja huomioi, että myös Suomen Asianajajaliiton hallitus oli lausunnossaan hyväksynyt kyseiset perustelut ja rangaistuksen kohtuullisuuden. Hovioikeus hyväksyi näin ollen valvontalautakunnan ratkaisun.
A sai tapauksessa valitusluvan korkeimpaan oikeuteen, jossa käsittelyä jatkettiin edelleen. Korkeimman oikeuden käsittelyssä todettiin lähtökohtaisesti asianajajien sitoutuvan ammattieettisiin ohjeisiin, jotka perustuvat pitkälti ammattikunnan piirissä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin. Hyvän asianajajatavan katsottiin asettavan asiaa koskevia lainsäännöksiä laajempia velvollisuuksia asianajajalle, minkä lisäksi tavan sisältöä pidettiin kehittyvänä. Lisäksi korostettiin hyvän asianajajatavan noudattamisen valvonnan kuulumista asianajajalaitokselle ja sen piirissä olevalle valvontalautakunnalle. Tuomioistuinten roolin katsottiin valvonta-asioissa keskittyvän oikeussuojan takaamiseen valitusasteina, jolloin käsittelyssä korostuvina pidettiin muun muassa kurinpitorangaistusten kohtuuttomuuden arviointia, niiden ilmeistä virheellisyyttä ja ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista. Arvioidessaan asianajajan markkinointia korkein oikeus piti valvontalautakunnan ratkaisua asianmukaisesti perusteltuna sekä tapaohjeisiin ja markkinointiohjeisiin perustuvana niin, että valvontalautakunta oli käyttänyt harkintavaltaa, joka sille kuuluikin. Sananvapauden rajoittamista arvioidessaan korkein oikeus puolestaan totesi oikeuteen puuttumisen liittyneen ainoastaan siihen, miten A oli markkinoinut asianajopalveluitaan. Korkein oikeus katsoi, ettei A:n sananvapautta ollut rajoitettu suhteettomasti sananvapauden suojelemiin etuihin nähden. Edellä mainituin perustein korkein oikeus katsoi kurinpidolliselle seuraamukselle olleen riittävät perusteet, eikä varoituksen muodossa A:lle määrättyä seuraamusta pidetty kohtuuttomana. Hovioikeuden päätöstä ei muutettu.
Osa korkeimman oikeuden jäsenistä oli eräistä ratkaisuun liittyvistä seikoista eri mieltä kuin enemmistö. Tällöin kiinnitettiin huomiota siihen, että sananvapaus koskee A:ta kansalaisena niin, ettei sitä rajoittavana tulisi pitää A:n kuulumista Suomen Asianajajaliittoon ammattinsa vuoksi, minkä lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöön viitaten huomioitiin sananvapauden kattavan myös markkinoinnin. Erään eri mieltä olleen jäsenen lausunnossa tarkasteltiin kuitenkin sitäkin, että kurinpidollinen seuraamus oli annettu muusta syystä kuin julkisuudessa mielipiteen ilmaisusta johtuen, eikä rangaistuksen voitu katsoa johtavan myöskään siihen, että A:n tulisi tulevaisuudessa kurinpitoseuraamuksia tarkoittavien uhkien vuoksi jättäytyä pois julkisesta keskustelusta tai muusta vastaavasta. Eri mieltä ollut jäsen katsoi valvontalautakunnan ratkaisusta selvinneen kurinpidollisen seuraamuksen kohdistuneen tapaan markkinoida asianajopalveluita, minkä vuoksi jäsen päätyi siihen kantaan, ettei A:n sananvapautta oltu loukattu. Valvontalautakunnan ei myöskään katsottu ylittäneen harkintavaltaansa arvioidessaan A:n menettelyä, joten kurinpidollinen seuraamus ei näyttäytynyt kohtuuttomana. Myös eri mieltä olleet jäsenet päätyivät enemmistön kanssa lopulta samaan lopputulokseen.
Ratkaisun osalta voidaan yleisesti ottaen kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla lakia alemman asteista sääntelyä on tapauksen yhteydessä arvioitu ja millä tavalla valvontalautakunnalle ja tuomioistuimelle kuuluvat tehtävät on pyritty erottelemaan toisistaan. Sananvapauden rajoittamisen osalta tarkastelussa olennaisena voitaneen pitää myös sitä, mihin kurinpidollisen seuraamuksen tarkoittama rajoitus on tapauskohtaisesti arvioituna ja tilanteen yksityiskohdat huomioiden kohdistettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa