» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2015:28 oli kysymys velan vanhentumisen vapaamuotoisesta katkaisemisesta sekä prekluusiosta korkeimmassa oikeudessa. A oli velvoitettu yksipuolisella tuomiolla 4.9.2003 suorittamaan velkojalleen vuokrasaatavia, ja velkoja oli perinyt saatavaansa ulosottoteitse. Velan ensimmäinen ulosotto oli päättynyt 22.3.2005 A:n varattomaksi toteamiseen. Velan vanhentuminen oli tässä katkaistu ja 22.3.2005 on alkanut kulua uusi, viiden vuoden pituinen vanhentumisaika. Johtava kihlakunnanvouti oli todennut, että 22.3.2005 tapahtuneen vanhentumisen katkaisemisen jälkeen asia oli seuraavan kerran tullut vireille ulosotossa 24.9.2008. Johtava kihlakunnanvouti oli hylännyt näin ollen A:n väitteen velan vanhentumisesta vanhentumislain nojalla. Vanhentumislain mukaan vanhentuminen katkeaa, jos velkoja panee vireille ulosottoasian.
A:n mukaan Lindorff Oy:n saatava oli vanhentunut, koska ulosottoviranomainen ei ollut antanut hänelle 24.9.2008 vireille tulleesta ulosottohakemuksesta vireilletuloilmoitusta eikä näin ollen velan vanhentuminen ollut katkennut. Käräjäoikeus katsoi, että Lindorff Oy:n saatava oli ollut edellisen kerran vireillä ulosotossa ajanjakson 24.9.2008-18.12.2008. Kun kolmas ulosottohakemus oli tullut vireille 26.8.2011, eli aikaisemmin kuin viiden vuoden kuluttua edellisen ulosottomenettelyn päättymisestä, 18.12.2008, vanhentuminen oli katkaistu viiden vuoden määräajassa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli siten kysymys siitä, oliko A:n vuokravelka ollut vielä perimiskelpoinen vielä 26.8.2011 vireille tullessa kolmannessa ulosotossa vai oliko velka ollut jo vanhentunut.
Lindorff Oy oli korkeimmassa oikeudessa vedonnut uutena seikkana sen tekemään vapaamuotoiseen katkaisutoimeen. Lindorff Oy oli 20.12.2009 lähettänyt A:lle saatavaa koskevan maksuvaatimuksen A:n väestötietojärjestelmän mukaiseen osoitteeseen, joten Lindorff Oy:n perimän velan vanhentuminen oli joka tapauksessa katkaistu ennen viiden vuoden vanhentumisajan kulumista 22.3.2005 lähtien. Perusteena uuteen seikkaan vetoamiseen ja uusien todisteiden esittämiseen esitettiin sen, että Lindorff Oy oli asiaa alemmissa oikeusasteissa käsiteltäessä voinut luottaa siihen, että velan saattaminen ulosottoperintään riittäisi katkaisemaan vanhentumisen.
Vanhentumislain 11 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan velan vanhentuminen katkeaa niin kuin 2 momentissa säädetään, jos velkoja panee vireille ulosottoasian. 2 momentin mukaan vanhentuminen keskeytyy ulosottoasiaa koskevan menettelyn ajaksi ja vanhentuminen katsotaan katkenneeksi sinä päivänä, jona asian käsittely on päättynyt. Saman pykälän 3 momentin mukaan poikkeuksellisesti, jos velkoja peruuttaa hakemuksensa tai asian käsittely päättyy muusta syystä ilman, että tiedoksianto tai muu lain edellyttämä ilmoitus velkojan vaatimuksesta on toimitettu velalliselle, vanhentumisajan ei katsota katkenneen. Lain esitöiden mukaan vanhentuminen katkeaa silloinkin, kun velallisen olinpaikka jää tuntemattomaksi eikä edes tietoa ulosoton vireille tulosta voida toimittaa. Tapauksessa A:lle ei ollut annettu vireilletuloilmoitusta kolmannesta 24.9.2008 vireille tulleen ulosottohakemuksen johdosta.
Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan muutoksenhakija ei saa korkeimmassa oikeudessa vedota muihin seikkoihin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa tai hovioikeudessa, paitsi milloin hakija saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen alemmassa tuomioistuimessa tai että hänellä muuten on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Korkein oikeus katsoi, että Lindorff Oy oli voinut perustellusti ajaa asiaansa vedoten pelkästään ulosoton vireillepanoon.
Vanhentumislaissa säädetään niin ikään velan vanhentumisen vapaamuotoisesti katkaisemisesta. Velan vanhentuminen katkeaa, kun velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta. Lain esitöiden mukaan katkaisuvaikutus syntyy vastapuolen saadessa tiedon katkaisutoimesta. Todistustaakka vanhentumisen katkaisemisesta on yleisten periaatteiden mukaisesti velkojalla. Korkein oikeus totesi, että tapauksen olosuhteissa, kun A oli kiistänyt saaneensa perintäkirjeen, Lindorff Oy:n esittämä selvitys ei riittänyt näytöksi siitä, että perintäkirjelähetys olisi tullut A:n saataville. Näin ollen Lindorff Oy:n ei ollut näytetty katkaisseen velan vanhentumista määräajassa. Korkein oikeus katsoi, että Lindorff Oy:n perimä velka A:lta oli vanhentunut ja näin ollen kumosi hovioikeuden, käräjäoikeuden sekä johtavan kihlakunnanvoudin päätökset.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa