» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
If Vahinkovakuutusyhtiö Oy (jäljempänä If) oli lähettänyt 2.2. ja 23.3.2011 tavallisina kirjelähetyksinä perintäkirjeet velalliselle (A) tämän samaan asunto-osoitteeseen. Velka perustui henkilövahingoista maksettuihin korvauksiin.A oli aiheuttanut henkilövahingot syyllistyessään törkeään rattijuopumukseen ja törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. A kiisti saaneensa kumpaakaan kirjettä.
Käräjäoikeudessa kiisteltiin siitä, oliko If katkaissut saatavansa velan vanhentumisesta annetun lain mukaisessa määräajassa. Käräjäoikeus katsoi näytetyksi toteen, että If oli lähettänyt kirjeet osoitteeseen, jossa A oli riidattomasti kirjeiden lähettämishetkellä asunut. Käräjäoikeus piti epätodennäköisenä, että molemmat kirjeet olisi kadonnut postissa tai että posti ei olisi saanut kirjeitä toimitettua perille, mutta olisi kuitenkin jättänyt palauttamatta kirjeet If:lle normaaliin tapaan siten, että niissä oli mukana merkintä lähetyksen epäonnistumisen syystä. Johtopäätöksenään käräjäoikeus katsoi, että ainakin jompikumpi kirje oli saapunut osoitteeseen, jossa A asui, ja ainakin jompikumpi oli myös tullut A:n tietoon. Saatavan vanhentuminen oli siis katkaistu lainmukaisesti ja A velvoitettiin maksemaan If:lle saatavan määrä.
A valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hovioikeus totesi käräjäoikeuden tapaan, että If oli todistettavasti lähettänyt kirjeet A:lle. Pelkkä kirjeiden lähettäminen ei kuitenkaan ole ollut riittävä katkaisutoimi hovioikeuden mukaan. Katkaisuvaikutus syntyy vasta vastapuolen saadessa tiedon katkaisutoimesta. Lisäksi kirjeiden lähettäminen tapahtuu aina lähettäjän omalla riskillä. Näillä perustein hovioikeus katsoi, että If:n velkomuskanne oli vanhentunut ja se vapautti A:n korvausvelvollisuudesta.
If haki hovioikeuden ratkaisuun muutosta Korkeimmalta oikeudelta. Katkaisuvaikutuksesta Korkein oikeus totesi hyvin samaan tapaan kuin hovioikeus - se syntyy siis vastapuolen saadessa tiedon katkaisutoimesta. Tämän jälkeen Korkein oikeus siirtyi käsittelemään näyttöä ja todistustaakkaa. Todistustaakka velan vanhentumisen katkaisemisesta on velkojalla ja esimerkiksi kirjeiden lähettäminen tapahtuu aina lähettäjän riskillä. Toisaalta velallinen ei saisi estää vanhentumisen katkaisemista laiminlyömällä hänen saatavilleen tulleen postilähetyksen avaamisen. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoi velan vanhentumisen katkaisemiseksi olevan riittävää, että velkoja oli osoittanut perintäkirjeen tulleen velallisen saataville, eikä katkaiseminen edellytä, että velallinen ottaisi todellisuudessa selon hänen saatavilleen tulleesta perintäkirjeestä. Lisäksi Korkein oikeus piti tapauksessa hyvin epätodennäköisenä, ettei kumpikaan perintäkirjeistä olisi saapunut perille. Johtopäätöksenään Korkein oikeus lausui, että If oli katkaissut velan vanhentumisen määräajassa. Hovioikeuden tuomio kumottiin ja asia jätettiin käräjäoikeuden tuomion varaan.
Ratkaisun ydin on siinä, että velan katkaisemiseksi on riittävää, että velkoja osoittaa perintäkirjeen tulleen velallisen saataville. Velkojan ei tarvitse näyttää, että velallinen olisi myös avannut ja lukenut kirjeen. Jos velallinen voisi nimittäin aiheuttaa velkojen vanhentumisen vain sillä, että laiminlyö perintäkirjeiden lukemisen, olisi tällä hyvin haitallinen vaikutus maksumoraaliin. Tällainen tulkinta voisi käytännössä romuttaa koko oikeudellisen perinnän mahdollisuudet.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa