» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli Turun käräjäoikeuden 4.9.2003 antamalla yksipuolisella tuomiolla velvoitettu suorittamaan velkojalleen vuokrasaatavia. Perintätoimisto lähetti ulosottovirastoon 26.8.2011 hakemuksen edellä mainitun saatavan perimiseksi. A:n mukaan velan vanhentuminen oli katkaistu viimeksi 22.3.2005 eli se oli näin ollen vanhentunut. Johtava kihlakunnanvouti antoi päätöksen, jonka mukaan velan vanhentuminen oli katkaistu seuraavan kerran 24.9.2008, kun se oli tullut vireille ulosotossa. A:lle ei oltu lähetetty ulosoton vireilletuloilmoitus tuolla kerralla, koska hän oli ollut Virossa. Kihlakunnanvouti katsoi, että vanhentumisen katkaisemiseksi riittää, että asia tulee vireille ulosotossa eikä vireilletuloilmoituksella ole tässä suhteessa merkitystä. Velka ei näin ollen ollut vanhentunut, sillä sen vanhentuminen oli katkaistu vähintään viiden vuoden välein.
Niin käräjä- kuin hovioikeuskin katsoi, että velan vanhentuminen katkesi ulosotto asian vireille tuloon 24.9.2008. Hovioikeus katsoi, että koska A:n olinpaikasta oli epäselvyyttä, ei vireilletuloilmoitusta tarvinnut lähettää ja velan vanhentuminen katkesi asian vireille tuloon. Eri mieltä olleen hovioikeudenneuvoksen mielestä A:n olinpaikasta ei ollut epäselvyyttä, sillä hänen olinpaikkansa pystyi selvittämään väestötietojärjestelmästä. Velka olisi tällöin vanhentunut.
Tapauksen ratkaisemisen aikoihin korkein oikeus antoi ratkaisun KKO 2012:107, jossa korkein oikeus antoi oikeusohjeen, ettei velan vanhenminen katkea, kun ulosottomenettelyssä ei anneta velalliselle vireilletuloilmoitusta tai muuta asiaan kuuluvaa käsittelyilmoitusta. Näin ollen ja tähän vedoten korkein oikeus totesi, että velan vanhentuminen ei ollut katkennut 24.9.2008, ja 26.8.2011 mennessä velka oli jo vanhentunut.
Perintätoimisto vetosi kuitenkin korkeimmassa oikeudessa uuteen seikkaan. Perintätoimisto väitti, että he olivat katkaisseet velan vanhentumisen 20.12.2009 lähettämällä maksukehotuksella eli niin sanotulla vapaamuotoisella katkaisutoimella. Tällainen vapaamuotoinen toimi voi olla postilähetyksenä toimitettava kirje, jolloin velkojan on näytettävä toteen kaksi asiaa: ensinnäkin se, että he ovat lähettäneet kirjeen ja toiseksi sen, että kirje on tullut velalliselle saataville siten, että hän on voinut ottaa siitä selon. Kirjelähetys voidaan lähettää tavallisena kirjelähetyksenä, saantitodistusta vastaan luovutettavana kirjelähetyksenä tai kuitattavana kirjelähetyksenä. Perintätoimiston katsottiin lähettäneen kirjeen tavallisena kirjelähetyksenä. Korkein oikeus totesi, että tämän tapauksen olosuhteiden valossa perintätoimisto ei ollut pystynyt esittämään tarpeeksi näyttöä siitä, että kirje olisi tullut A:n saataville, kun tämä on kiistänyt saaneensa kirjettä. Lopputulemana korkein oikeus päätyi toteamaan velan vanhentuneeksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa