» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa M Oy oli vaatinut vahingonkorvausta W Oy:ltä, koska M Oy:n kiinteistöä koskeva kauppa jäi syntymättä kiinteistön panttikirjojen ollessa oikeudettomasti W Oy:n hallinnassa. Kiinteistö jouduttiin tämän vuoksi myymään käypää alempaan hintaan. Myöhemmin täytäntöönpanoriitakanteen johdosta annetulla tuomiolla oli vahvistettu, ettei W Oy:llä ollut panttioikeutta kiinteistöön. Tapauksessa oli erityisesti kysymys siitä, milloin vahingonkorvausvelan vanhentuminen alkaa kulua.
M Oy vaati käräjäoikeudelta vahingonkorvausta kiinteistön käyvän hinnan ja toteutuneen hinnan erotuksesta. M Oy katsoi, että vanhentumisaika oli alkanut kulua panttioikeutta koskevan tuomion lainvoimaiseksi tulemisesta. Käräjäoikeus katsoi M Oy:n tienneen kanteessa tarkoitetusta vahingosta ja sitä koskevasta pakkohuutokaupasta 19.1.2006 lukien. Saatava oli vanhentunut, koska vanhentumista ei oltu katkaistu tämän jälkeen. Kärjäjäoikeus siis vetosi vanhentumisajan alkavan kun vahingosta ja sen synnyttävästä menettelystä on saatu. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen. Hovioikeuden mukaan vanheneminen alkaa päätöksen lainvoimaisuudeksi tulemisesta.
M Oy valitti korkeimpaan oikeuteen, joka päätyi kumoamaan hovioikeuden päätöksen ja pysyttämään voimassa käräjäoikeuden päätöksen. Korkein oikeus siis katsoi velan vanhentuneeksi siitä, kun M Oy on saanut vahingosta ja siihen johtaneesta menettelystä tiedon. M oli sen mukaan katkaissut vanhentumisen vasta 17.1.2011 vireille panemallaan kanteella ja vahingonkorvaussaatava oli siten vanhentunut. Korkein oikeus katsoi M Oy:n saaneen tiedon viimeistään kiinteistön myynnin jälkeen 27.1.2006. Korkein oikeus vetosi vanhentumislakiin, jonka 7 § 1 momentin 3 kohdan mukaan vahingonkorvauksen vanhentuminen alkaa kulua muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa