» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa Tampereen kihlakunnan syyttäjänvirastossa tehty syyttämättäjättämispäätös oli 5.8.2004 postitettu A:lle tavallisena kirjeenä esitutkintapöytäkirjasta ilmenneeseen poste restante -osoitteeseen. Posti oli 16.9.2004 palauttanut kirjeen syyttäjänvirastoon varustettuna merkinnöin "ei noudettu". Syyttämättäjättämispäätös oli tämän jälkeen 17.9.2004 postitettu A:lle väestötietojärjestelmästä saatuun uuteen poste restante -osoitteeseen. Tämä kirje ei ollut palautunut syyttäjänvirastoon. A oli kuitenkin ilmoittanut saaneensa tiedon syyttämättäjättämispäätöksestä vasta 8.7.2005, kun hänen avustajansa oli tiedustellut asiasta. A oli tämän jälkeen 12.7.2005 nostanut vapaudenmenetystä koskevan korvauskanteensa.
KKO:ssa oli kysymys siitä, oliko A:n katsottava saaneen tiedon syyttämättä jättämisestään jo sillä perusteella, että syyttämättäjättämispäätös oli kerrotuin tavoin postitettu hänelle ja oliko korvauskanne siten nostettu vasta määräajan umpeen kuluttua.
Kun rikosepäilyn takia vapautensa menettänyt henkilö hakee valtiolta korvausta syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (422/1974) nojalla, hänen on lain 5 §:n 3 momentin mukaan toimitettava haastehakemus tuomioistuimeen tai sen kansliaan kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona hän on saanut tietää, ettei syytettä nosteta.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan syyttämättä jättämistä koskeva päätös on annettava syyttämättä jätetylle tiedoksi toimittamalla se hänelle postitse tai noudattaen, mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään. Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 a §:ssä on puolestaan säädetty, että kun tuomioistuin huolehtii tiedoksiannosta, muun kuin haasteen tiedoksianto voidaan toimittaa myös lähettämällä asiakirja asianosaiselle postitse asianosaisen tuomioistuimelle ilmoittamaan osoitteeseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan asianosaisen katsotaan saaneen asiakirjasta tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on annettu postin kuljetettavaksi.
A oli hakemuksensa tueksi viitannut KKO:n ratkaisuun KKO 2006:85. Tässä ratkaisussaan KKO oli todennut jäävän tulkinnanvaraiseksi, voidaanko oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 a §:n 2 momentista ilmenevää tiedoksisaantioletusta soveltaa myös siinä tilanteessa, kun syyttämättäjättämispäätös oli annettu tiedoksi lähettämällä se syyttämättä jätetylle postitse tavallisena kirjeenä. Kun laissa ei ole määräyksiä esitutkinta- tai syyteharkintavaiheessa ilmoitettavasta, prosessiosoitetta vastaavasta osoitteesta, tiedoksianto joudutaan usein lähettämään esitutkintapöytäkirjasta ilmenevään tai väestötietojärjestelmästä saatavaan osoitteeseen. Kun tällainen osoite voi vaihtua tai olla väliaikainen, kirjeen perillemeno jää tällöin epävarmaksi.
Ratkaisussa todettiin myös, että kun syyttämättäjättämispäätös on annettu tiedoksi tavallisella kirjeellä, kirjeen vastaanottajaksi merkityn on käytännössä mahdotonta todistaa sitä, että kirje ei ole tullut perille. Kun tiedoksi saamiseen liittyy vastaanottajan oikeuksiin vaikuttavan määräajan alkaminen, olisi asianmukaista, että tiedoksiannon lähettäjälle jäisi vastuu tiedon perille menemisestä. Näin ollen epätietoisissa tapauksissa on luontevaa katsoa, että tiedoksi antavan viranomaisen asiana on osoittaa, että asiakirja on tullut vastaanottajan tietoon.
A:n tapauksessa syyttämättäjättämispäätös oli lähetetty hänelle 17.9.2004 tavallisena kirjeenä siihen poste restante -osoitteeseen, jonka hän oli ilmoittanut väestötietojärjestelmään omaksi osoitteekseen. Tällaiseen osoitteeseen toimitettua kirjettä säilytetään postitoimipaikassa, kunnes postin saaja noutaa sen sieltä. Postipalvelulain 18 §:n 2 momentin mukaan postilähetys, jota postin saaja ei ole halunnut ottaa vastaan, palautetaan lähettäjälle. Kun A:lle lähetettyä kirjettä ei ollut kohtuullisessa ajassa palautettu syyttäjänvirastoon, oli perusteltua uskoa hänen noutaneen kirjeen asianomaisesta postitoimipaikasta. Ottaen huomioon, että postitoimintaa harjoitetaan julkisesti valvottuna tehtävänä, ei ollut uskottavaa, että A:lle osoitettu kirjelähetys olisi postitoimipaikassa kadonnut tai joutunut vääriin käsiin. Mikään asiassa ilmennyt seikka ei viitannut tällaiseen. Korvauskanne olisi näin ollen tullut nostaa viimeistään 24.3.2005, eli kun haastehakemus oli jätetty käräjäoikeuteen vasta 12.7.2005, se oli jätetty liian myöhään.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa