» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli 8.7.1992 pannut palavan savukkeen yhtiön omistaman kioskin varastorakennuksessa olevaan roskalaatikkoon ja sen seurauksena roskat olivat syttyneet tuleen. Palo oli levinnyt yhdistettyyn varastorakennukseen ja -katokseen ja edelleen sisälle kioskirakennukseen. Kaksi roskalaatikkoa, yhdistetty varastorakennus ja -katos, kioskin sisätiloja sekä irtaimistoa oli palanut. Palosta oli aiheutunut vahinkoa lisäksi vastuunalaiselle yhtiömiehelle.
Syyttäjä ja eräät asianomistajat olivat vaatineet rangaistusta tuottamuksellisesta tulipalon aiheuttamisesta. Myös vakuutusyhtiö Turva oli sivuväliintulijana vakuutussopimuslain 25 §:n 1 momentin nojalla vaatinut, että A tulee velvoittaa suorittamaan sille vakuutuskorvauksesta johtuvaan takautumisoikeuteen perustuvia korvauksia. Turva oli korvannut yhtiömiehelle 16 660 markkaa ja yhtiölle 483 788,02 markkaa eli yhteensä 500 448,02 markkaa.
A oli kehitysvammainen ja hänellä oli Downin oireyhtymä. Hänen älyllinen toimintatasonsa oli 6-7 vuotiaan tasolla. Kihlakunnanoikeus oli todennut, että kehitysvammastaan johtuen A ei ollut ymmärtänyt tekonsa luonnetta ja että hän oli ollut ymmärrystä vailla. Hän oli kuitenkin aiheuttanut vahinkoa törkeäksi tuottamukseksi katsottavalla menettelyllään. Kihlakunnanoikeus jätti A:n rangaistukseen tuomitsematta, mutta velvoitti hänet suorittamaan vakuutusyhtiölle kohtuullisena vahingonkorvauksena korvausta vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n mukaan sovitellen, 25 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 26.11.1992 alkaen.
Hovioikeus pysytti kihlakunnanoikeuden päätöksen.
A oli valituksessaan korkeimmalle oikeudelle vaatinut, että vakuutusyhtiön korvausvaatimukset tulee hylätä kokonaisuudessaan.
Korkein oikeus totesi, että A oli hakiessaan muutosta korvauksen osalta nimenomaisesti tunnustanut tulipalon aiheutuneen hänen huolimattomuutensa seurauksena, mutta kiistänyt vakuutusyhtiön oikeuden korvaukseen sillä perusteella, että hänen tekonsa ei ollut tapahtunut törkeästä huolimattomuudesta. Johtuen A:n kehitysvammasta, hänen vastuunsa tuottamuksellaan asianomistajille aiheuttamistaan vahingoista määräytyy vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:ään nojautuvan harkinnan perusteella. Jotta näin määräytyvä oikeus korvaukseen olisi siirtynyt korvauksen asianomistajille suorittaneelle vakuutusyhtiölle, se edellyttää vakuutussopimuslain 25 §:n 1 momentin mukaan, että hän on tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttanut vahingon.
Korkein oikeus huomautti, että A oli jo aiemmin, vajaa vuosi ennen nyt kysymyksessä olevaa tekoa, sytyttänyt roskalaatikon tuleen asuntolassaan. Hän oli myös kaupungilla uhkaillut, että aikoo polttaa roskalaatikkoja. Korkeimman oikeuden mukaan tällainen A:n käytös osoittaa sen, että hän on ymmärtänyt palovaaran, joka aiheutuu palavan savukkeen heittämisestä roskien sekaan. KKO:n mukaan A oli aiheuttanut tulipalon ja vahingot törkeällä huolimattomuudella, joten se pysytti hovioikeuden tuomion.
A oli vajaata vuotta aikaisemmin asuntolassaan sytyttänyt roskalaatikon tuleen. Lisäksi hän on uhkaillut roskalaatikkojen polttamisella kaupungilla. Tästä voidaan päätellä hänen älyllisen suoritustasonsa vajavaisuudesta riippumatta varsin hyvin ymmärtäneen sen palovaaran, mikä aiheutui sammuttamattoman savukkeen heittämisestä roskien sekaan. Siten Korkein oikeus katsoo hänen aiheuttaneen tulipalon ja siitä seuranneet vahingot törkeällä huolimattomuudella.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa