» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Jalkinetyöntekijä A oli työskennellyt kenkätehtaan palveluksessa kengän pohjan ja päällisen yhtymäkohdan (siulan) viimeistelytyössä vuodesta 1981 alkaen. Työ oli ollut vaihe- ja urakkatyötä, jossa kenkiä oli nostettu kengän varresta peukalo-sormet pihtiotteella joko vasemmalla kädellä vasemmanpuoleiselta kuljetinradalta tai oikealla kädellä oikeanpuoleisesta kuljetusvaunusta. Tarkastettavaa kenkää oli pyöritettävä ympäri molemmin käsin. Tarvittavat viimeistelytyöt oli tehty maalisiveltimen, kolvin tai puukon avulla oikealla kädellä. Pintavirheet oli korjattu levittämällä maalintapaista korjauspastaa korjattavaan kohtaan. Osa pintavirheistä oli silotettu ennen maalaamista kuuman kolvin avulla. Osassa kenkämalleista oli käytetty veistä kengän pohjan korjaustoimenpiteissä. Viimeistelyn jälkeen tarkastettu kenkä oli laitettu takaisin kuljetusvaunuun tai kuljetinradalle. A oli käsitellyt noin 2000 kenkää kahdeksan tunnin työpäivän aikana. Kengistä 80 prosenttia oli otettu vasemmanpuoleiselta kuljetinradalta ja 20 prosenttia oikeanpuoleisesta kuljetusvaunusta. Kenkien paino oli vaihdellut 200 - 1200 gramman välillä. Kenkien keskipaino oli ollut noin 500 - 600 grammaa.
Vakuutusyhtiö epäsi A:lta tapaturmavakuutuslain mukaisen korvauksen, koska A:lla todettu rannekanavaoireyhtymä ei ollut aiheutunut hänen työstään. Vakuutusyhtiö katsoi, että A:n työ ei ollut sisältänyt riittävän pitkäaikaisesti sellaisia kuormitustekijöitä, joita rannekanavaoireyhtymän korvaaminen ammattitautina oli edellyttänyt. Työliikkeiden ja rannekanavaoireyhtymän välillä ei ollut riittävää syy-seuraussuhdetta sairauden korvaamiseksi ammattitautina vaan kyseessä oli rakenteellisten ja sisäsyntyisten tekijöiden aiheuttama sairaus.
A haki muutosta vakuutusyhtiön päätökseen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhakulautakunta katsoi päätöksessään, että A:lla todettu molemminpuolinen rannekanavaoireyhtymä ei ollut todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut hänen työnsä fysikaalisista tekijöistä. A:n työ oli ollut yläraajoja ja käsiä kuormittavaa, mutta käsien liikkeet olivat olleet eri suuntaisia eivätkä oleellisesti pitkäaikaisesti ranteen keskiasennosta poikkeavia.
Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä.
Ammattitautilain mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka laissa tarkemmin määritellyssä työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Ammattitautilain mukaan rannekanavaoireyhtymä korvataan fysikaalisen tekijän aiheuttamana ammattitautina, jos työntekijän työ on ennen oireiden ilmaantumista sisältänyt pitkäaikaisesti ranteen keskiasennosta poikkeavia, rannetta kuormittavia liikkeitä. Korkein oikeus totesi edellä esitetyn perusteella, että A:n työn voidaan katsoa sisältäneen ennen oireiden ilmaantumista pitkäaikaisesti molempien ranteiden keskiasennosta poikkeavia, ranteita kuormittavia työliikkeitä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lla ei ole muutakaan rannekanavaoireyhtymälle altistavaa tekijää työn lisäksi, A:n molemminpuolista rannekanavaoireyhtymää voidaan pitää todennäköisesti pääasiallisesti hänen jalkinetyöntekijän työstään johtuvana. Tätä päätelmää tukivat myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ja sen pysyvän asiantuntijan lausunnoissa esitetyt arviot.
Korkein oikeus kumosi vakuutusoikeuden päätöksen. Vakuutusyhtiö määrättiin suorittamaan A:lle molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän johdosta lainmukainen korvaus. Asia palautettiin vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa