» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Sähköasentaja A oli altistunut työssään asbestille. Kysymys siitä, voitiinko retroperitoneaalista fibroosia pitää todennäköisesti pääasiallisesti A:n työstä johtuvana ja siten ammattitautina korvattavana tai voitiinko työssä tapahtuneen asbestille altistumisen katsoa olennaisesti pahentaneen kyseessä olevaa sairautta.
A:n haettua korvausta retroperitoneaalisen fibroosin perusteella vakuutuslaitoksena oleva Valtiokonttori eväsi korvaukset sillä perusteella, että kyseessä oleva sairaus ei ollut ammattitautilain edellyttämällä tavalla aiheutunut A:n työstä eikä kysymyksessä ollut myöskään muun kuin ammattitaudiksi katsottavan sairauden olennainen paheneminen.
A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhakulautakunta katsoi päätöksessään, että A:lla todettu retroperitoneaalinen fibroosi ei ollut todennäköisesti pääasiallisesti asbestialtistumisen aiheuttama ammattitautina korvaukseen oikeuttava sairaus. Kysymyksessä oli melko harvinainen sairaus. Sen ja asbestin välisestä syy-yhteydestä oli vähäistä tutkimusperäistä lääketieteellistä selvitystä. Muutoksenhakulautakunta lausui, että asiakirjoihin liitetyssä lääketieteellisessä artikkelissa oli muun muassa todettu, että alle 10 altistumisvuotta asbestille lisäsi riskiä sairastua retroperitoneaaliseen fibroosiin noin 4,5-kertaiseksi ja yli 20 askivuoden tupakoinnin lisäävän riskiä 4,7-kertaiseksi.
Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä.
Ammattitautiasetuksessa on luettelo tavallisimmista ammattitaudeista ja niitä aiheuttavista fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista tekijöistä. Ammattitautidiagnostiikan edellyttämän yleisen syy-seuraussuhteen katsotaan täyttyneen, jos altisteen ja sairauden välinen yhteys ilmenee kyseisestä luettelosta. Retroperitoneaalista fibroosia ei ole mainittu tässä altisteiden ja ammattitautien luettelossa. Korkein oikeus totesi, että luettelo ei kuitenkaan ole tyhjentävä. Sairaus voidaan korvata ammattitautina, vaikka sitä ja sen aiheuttanutta fysikaalista, kemiallista tai biologista altistetta ei olisikaan mainittu asetuksessa, jos sairaus todennäköisesti pääasiallisesti johtuu työstä. Asiassa on riidatonta, että A on altistunut työssään asbestille. A:lla ei ole keuhkojen kuvantamistutkimuksissa kuitenkaan tullut ilmi keuhkopussin muutoksia eikä hänelle suoritetussa BAL-tutkimuksessa todettu asbestikappalepitoisuus myöskään viittaa voimakkaaseen asbestialtistukseen. A:n asbestille altistumisen ollessa alle kymmenen kuituvuotta hänen yksinomaan asbestista johtuva riskinsä sairastua retroperitoneaaliseen fibroosiin on arvioitavissa noin viisinkertaiseksi. Pölykeuhkosairauksien asiantuntijaryhmä on edellä kohdassa 5 mainitussa lausunnossaan todennut, ettei A ole käyttänyt beetasalpaajalääkitystä, vaikka näin ei ole asiantila ollut. Asiassa esitetystä selvityksestä käy nimittäin ilmi, että A on tupakoinut 19 - 38 askivuoden verran sekä myös käyttänyt beetasalpaajalääkitystä, mitkä kumpikin ovat retroperitoneaalisen fibroosin riskitekijöitä.
Korkein oikeus totesi, että A:n asbestille altistuminen on lisännyt hänen riskiään sairastua retroperitoneaaliseen fibroosiin. A:lla on kuitenkin todettu olleen muitakin retroperitoneaalifibroosin riskitekijöitä eikä hänellä ole tullut keuhkojen kuvantamistutkimuksissa esille sellaisia keuhkomuutoksia, jotka ovat tyypillisiä asbestille altistuneilla retroperitoneaalista fibroosia sairastavilla potilailla. Arvioidessaan asiassa esitettyä selvitystä Korkein oikeus päätyi katsomaan, että A:n retroperitoneaalista fibroosia ei voida pitää todennäköisesti pääasiallisesti hänen sähköasentajan työstään johtuvana.
Korkein oikeus ei muuttanut vakuutusoikeuden päätöksen lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa