Minilex - Lakipuhelin

Asianomistaja on henkilö, johon rikos on kohdistunut

» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

Suomen lakiin ei sisälly yleistä asianomistajan määritelmää, vaan se on muotoutunut oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä. Asianomistajan asema ja oikeudet rikosprosessissa on kuitenkin turvattu useilla eri tavoilla lainsäädännössä. Asianomistajan asemaan sisältyy myös eräitä rajoituksia ja velvollisuuksia, joista asianomistajan on hyvä olla tietoinen jo esitutkinnan aikana.

Asianomistajaksi katsotaan henkilö, johon rikos on välittömästi kohdistunut ja jolla on tämän perusteella oikeus vaatia rikoksesta rangaistusta ja vahingonkorvausta. Asianomistaja on rikoksen uhri ja rikos vaarantaa hänen oikeuspiiriään. Asianomistaja on siis rikoksen kautta välittömästi loukatun tai vaarannetun oikeushyvän eli oikeudellisesti suojatun edun haltija. Oikeushyviä ovat esimerkiksi henki, terveys ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus.

Joidenkin rikosten kohdalla lainsäädännössä on säädetty erikseen asianomistajien määritelmästä. Tällaisia säännöksiä asianomistajista löytyy muun muassa velallisen rikosta, tavaramerkkioikeutta sekä ympäristönsuojelua ja yhteismerkkioikeutta koskevissa asioissa.

Asianomistajalla on oikeus osallistua esitutkintaan ja oikeudenkäyntiin asianosaisena. Tällöin esitutkintaviranomaisen eli poliisin, rajavartio-, tulli- tai sotilasviranomaisen velvollisuutena on selvittää esitutkinnassa rikoksen asianomistajat ja rikoksesta aiheutuneet vahingot sekä tiedustella asianomistajalta hänen mahdollista vahingonkorvausvaatimustaan rikoksen johdosta kärsimästään vahingosta. Mikäli asianomistajan asema evätään, ei se kuitenkaan estä asianomaisia esittämästä rikoksesta johtuvia korvausvaatimuksia rikosprosessin yhteydessä. Asianomaisten on kuitenkin huolehdittava vaatimustensa esittämisestä tällöin itse. Tällaisilla kolmannen henkilön asemassa olevilla ei ole prosessissa yhtä vahvaa asemaa kuin asianomistajilla.

Asianomistajan tärkeimpiin oikeuksiin kuuluu syyteoikeus. Tämä tarkoittaa oikeutta nostaa syyte rikoksesta ja ajaa sitä oikeudenkäynnissä. Asianomistajan syyteoikeus on kuitenkin aina toissijainen viralliseen syyttäjään nähden eli hän voi nostaa syytteen vain, jos virallinen syyttäjä ei ole nostanut syytettä. Asianomistajan syyteoikeus koskee myös tilanteita, joissa esitutkintaviranomainen tai syyttäjä on päättänyt olla toimittamatta esitutkintaa. Mikäli esitutkinta keskeytetään, lopetetaan tai esitutkintatoimenpiteiden suorittamista on tutkinnanjohtajan päätöksellä siirretty, voi asianomistaja tällöinkin nostaa syytteen itse. Osa rikoksista voi olla myös asianomistajarikoksia, joista syyttäjä voi nostaa syytteen ainoastaan asianomistajan vaatimuksesta. Asianomistajan on siis tällöin vaadittava rikokseen syyllistyneelle rangaistusta.

Mikäli syyttäjä kuitenkin nostaa syytteen itse, voi asianomistaja tämän jälkeen pyytää syyttäjää ajamaan omaa rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista korvausvaatimustaan rikoksen tekijää vastaan. Mitään velvollisuutta asianomistajalla ei tähän ole, vaan hän voi ajaa vaatimuksiaan myös itse. Asianomistajan korvausvaatimus tarkoittaa yleensä vahingonkorvausvaatimusta. Vaatimus voi kuitenkin koskea myös muuta, kuten esimerkiksi irtaimen esineen palauttamista. Jos syyttäjä ajaa asianomistajan vaatimuksia syyteasian yhteydessä, asianomistajan ei tarvitse saapua oikeudenkäyntiin esittämään vaatimuksiaan henkilökohtaisesti. Asianomistaja voidaan silti tällöinkin velvoittaa saapumaan oikeuteen asian selvittämiseksi.

Syyttäjä ei ota asianomistajan vahingonkorvausvaatimusta ajaakseen kaikissa tapauksissa. Näin käy silloin, kun asianomistaja on myös itse syytteessä rikoksesta eli vastaajana saman rikosasian yhteydessä. Oikeudenkäynnissä on siis tällöin vähintään kaksi vastaajaa, jotka kohdistavat korvausvaatimuksia toisiinsa. Vastaava tilanne on myös silloin, jos syyttäjän ja asianomistajan edut ovat joltain osin ristiriidassa. Syyttäjä ei aja korvausvaatimusta myöskään silloin, jos vaatimuksen ajaminen voisi aiheuttaa olennaista haittaa syyttäjälle tai vaatimus on ilmeisen kohtuuton. Tällöin asianomistaja voi ajaa vaatimustaan itse tai avustajansa välityksellä. Asianomistajalla on tiettyjen edellytysten täyttyessä mahdollisuus saada varallisuudestaan riippumatta valtion varoista oikeudenkäyntiavustaja tai tukihenkilö.

Asianomistajan asemaan liittyy myös rajoituksia ja velvollisuuksia. Asianomistajaa ei voida kuulla todistajana rikosjutussa. Tämä koskee myös tilanteita, joissa henkilö on asianomistajan asemassa, mutta ilmoittanut ettei käytä puhevaltaansa rikosasiassa. Asia on kuitenkin eri, mikäli henkilö on asianomistajan asemassa, mutta ilmoittanut ettei hänellä ole vaatimuksia asiassa. Hän ei siis vaadi rangaistusta rikoksen tekijälle tai vaadi tältä vahingonkorvausta. Tällöin henkilöä voidaan kuulla todistajana. Asianomistaja voidaan myös velvoittaa saapumaan tuomioistuimeen sakon uhalla henkilökohtaisesti asian selvittämiseksi ja häntä voidaan kuulla todistelutarkoituksessa. Hänellä on kuitenkin tietyissä tapauksissa oikeus kieltäytyä todistamasta. Asianomistajalla on totuusvelvollisuus oikeudenkäynnissä, mikäli hän tekee selkoa asiasta tai vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin. Totuusvelvollisuus koskee myös esitutkintaa.

Asianomistajan asema ja oikeudet on turvattu hyvin pitkälti lainsäädännössä. Asianomistajan asemaa tukee myös vielä hänen syyteoikeutensa ja syyttäjän mahdollisuus ajaa hänen rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista korvausvaatimustaan rikoksen tekijää vastaan. Mikäli syyttäjä ei kuitenkaan nosta syytettä tai aja asianomistajan korvausvaatimusta, voi asianomistaja pyytää lakimiehen mielipidettä siitä, onko syytä turvautua avustajan käyttämiseen.


- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 - 24 -



 

Selaa lakitietoa

 

» Edullisempaa lakipalvelua - jätä yhteydenottopyyntö »