Minilex - Lakipuhelin

Liiketoimintakiellon määräämisen edellytykset - KKO:2013:1


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

  • Liiketoimintakielto

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:1 oli kysymys siitä, voitiinko rekisterimerkintärikoksesta rangaistukseen tuomittu A määrätä liiketoimintakieltoon. A oli ilmoittanut itsensä kaupparekisteriin osakeyhtiön hallituksen jäseneksi. Tosiasiallista määräysvaltaa yhtiössä oli kuitenkin käyttänyt X, joka oli tuomittu rangaistukseen rekisterimerkintärikoksesta, törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä sekä määrätty liiketoimintakieltoon.

Liiketoimintakiellosta annetun lain 2 §:n 3 kohdan mukaan liiketoimintakieltoon voidaan määrätä se, joka on yhteisön hallituksen jäsenenä tai toimitusjohtajana taikka muussa siihen rinnastettavassa asemassa, samoin kuin se, joka tosiasiallisesti johtaa yhteisön tai säätiön taikka ulkomaisen sivuliikkeen toimintaa taikka hoitaa sen hallintoa. Kyseisen lain 3 §:n mukaan liiketoimintakieltoon voidaan määrätä 2 §:ssä tarkoitettu henkilö muun muassa, jos hän on liiketoiminnassa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä. Lisäksi edellytetään, että hänen toimintansa on kokonaisuutena arvioiden ollut sellaista, että sitä on pidettävä velkojien, sopimuskumppanien, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.

Käräjäoikeus hylkäsi liiketoimintakiellon määräämistä koskevan vaatimuksen. Käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan erityisesti sillä, että liiketoimintakieltoon määrääminen rekisterimerkintärikoksen perusteella edellyttäisi, että väärien merkintöjen tekemistä voitaisiin pitää liiketoimintana. Syyttäjä valitti hovioikeuteen, mutta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Korkeimmassa oikeudessa oli syyttäjän valituksen perusteella kysymys ensinnäkin siitä, onko A ollut sellaisessa asemassa, että hänet voidaan määrätä liiketoimintakieltoon. Toiseksi kysymys oli siitä, täyttyivätkö tapauksessa muutoin liiketoimintakiellon määräämisen edellytykset.

A:n toiminta yhtiössä oli käytännössä rajoittunut siihen, että hän oli ilmoittanut harhaanjohtavan ja väärän tiedon kaupparekisteriin. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, ettei A:n toiminnan vähäisyys tai hänen asemansa estänyt hänen määräämistään liiketoimintakieltoon. A kuului siis liiketoimintakiellon henkilöpiiriin. Korkein oikeus myös katsoi, että A:n rikollinen menettely on tapahtunut liiketoimintakieltolaissa tarkoitetulla tavalla osakeyhtiön liiketoiminnassa. Korkeimman oikeuden mukaan kaupparekisteriin ilmoitettu harhaanjohtava tieto on ollut osakeyhtiön liiketoiminnan harjoittamisen kannalta merkityksellinen ja siten osa liiketoimintaa. Lisäksi Korkein oikeus totesi, ettei A:n menettelyä voitu pitää vähäisenä. Tätä puolsi etenkin rekisterimerkintärikoksesta säädetyn rangaistuksen ankaruus sekä teon liittyminen yrityksen yksilöinnin ja sen vastuuhenkilöiden arvioinnin kannalta keskeiseen seikkaan. Loppujen lopuksi Korkein oikeus joka tapauksessa päätyi siihen tulokseen, ettei A:n menettely ole kokonaisuutena arvioiden ollut riittävän vahingollista liiketoimintakieltoon määräämiseksi.

Kyseessä oli äänestysratkaisu ja yksi tuomareista esitti eriävän mielipiteensä. Eriävän kannan esittäneen tuomarin mukaan A:n menettelyä oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden vahingollisena, ja hän olisi määrännyt A:n liiketoimintakieltoon. Perusteena hän vetosi siihen, että rekisterin luotettavuuden ja sen käyttäjien suojan kannalta on tärkeää, etteivät rekisterin tiedot anna harhaanjohtavaa kuvaa yhtiöstä. Lisäksi A toimi X:n välikätenä tosiasiallisen vastuuaseman peittämiseksi, mikä eriävän mielipiteen esittäneen tuomarin mukaan osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta elinkeinon harjoittamista koskevista määräyksistä sekä heikentää liiketoimintaan kohdistuvaa luottamusta. 

 

Selaa lakitietoa