» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Virossa kasvattivanhemman huoltoon uskottu 14-vuotias lapsi oli omasta aloitteestaan saapunut Suomeen äitinsä luokse. Kysymys oli siitä, oliko lapsi, joka palauttamista koskevan oikeudenkäynnin aikana oli täyttänyt 15 vuotta, määrättävä palautettavaksi Viroon, vaikka hän oli vastustanut palauttamista.
Asiassa sovelletaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain säännöksiä ottaen samalla huomioon Haagissa 25.10.1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen (Haagin sopimus) määräykset ja sopimuksen tavoitteet. Haagin sopimuksen tarkoituksena on ensinnäkin turvata johonkin sopimusvaltioon luvattomasti viedyn tai sieltä luvattomasti palauttamatta jääneen lapsen pikainen palauttaminen. Edelleen tarkoituksena on turvata se, että sopimusvaltion oikeusjärjestykseen perustuvia huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia oikeuksia kunnioitetaan toisissa sopimusvaltioissa.
Asiassa oli riidatonta, että lapsen palauttamatta jättäminen loukkasi lapsen huoltajalle kuuluvia lapsen huoltoa koskevia oikeuksia. Huoltaja ei ollut myöskään antanut palauttamatta jättämiseen suostumustaan eikä ollut sitä hyväksynyt. Näin ollen lapsen palauttamatta jättäminen oli lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 32 §:n mukaan luvatonta. Lain 30 §:n mukaan on tällöin lähtökohtana, että lapsi on heti määrättävä palautettavaksi siihen valtioon, jossa hänellä oli asuinpaikka, eli Viroon. Valituksen perusteella asiassa oli kysymys siitä, voidaanko lapsen palauttamista koskeva hakemus hylätä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla lapsen vastustuksen vuoksi.
Lapsi oli ollut 14.8.2009 alkaen Suomessa säännöllisessä avohoidossa nuorisopsykiatrian poliklinikalla ja myös osastohoidossa ahdistuneisuuden, itsetuhoisten ajatusten ja viiltelyn vuoksi. Lasta hoitaneen lääkärin mukaan lapsen oli selvästi kohentunut hänen Suomessa olonsa aikana ja lapsi oli oppinut suomen kieltä erittäin nopeasti. Lapsi oli ollut sijoitettuna perhekotiin Kouvolassa, ja hakemus sijoituksen jatkamisesta oli vireillä hallinto-oikeudessa. Lapsi käynyt koulua Kouvolan seudulla maahanmuuttajaluokalla ja osoittanut monin tavoin viihtyvänsä hyvin asuinpaikkakunnallaan. Sijoitus kodin ulkopuolelle johtui lapsen äidin sairastumisesta vaikeaan masennukseen, mutta tarkoitus oli, että lapsi palautuisi äidilleen.
Lapsi oli vastustanut Viroon palauttamista ja uhannut itsetuhoisella käyttäytymisellä, jos hänet palautettaisiin. Lapsi ei halunnut palata Viroon, ja sosiaaliviranomaisten käsityksen mukaan hän oli saavuttanut riittävän kypsyyden muodostaa mielipide, jolla oli merkitystä ja jota tuli pitää tärkeänä. Myös erikoislääkärin lausunnon mukaan lapsella oli erittäin vahva tahto jäädä äidin luokse ja pysyä Suomessa. Hän ei lausunnon mukaan kärsi psyykkisestä häiriöstä, joka tekisi hänen mielipiteestään epäluotettavan.
Korkein oikeus totesi, että lapsi oli useaan otteeseen selkeästi ilmaissut oman mielipiteensä Viroon palauttamisesta. Asiassa ei ollut tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta olettaa, etteikö lapsi olisi riittävän kypsä ilmaisemaan oman tahtonsa. Päinvastoin perusturvalautakunnan kannanotosta ja lääkärinlausunnosta ilmenee varsin selvästi, että lapsen tahto on harkittu ja vakaa. Haagin sopimuksesta ilmenee, että sopimuksella pyritään turvaamaan lapsen huoltoa koskevien ratkaisujen noudattamista ja sitä, että huoltoa koskeva riita ratkaistaan siellä, missä lapsen asuinpaikka on. Sopimuksen mukaisella järjestelmällä pyritään torjumaan muun muassa se, että vanhempi rikkomalla lapsen huoltoa koskevaa päätöstä tai sopimusta omavaltaisesti siirtää lapsen pois asuinpaikastaan toiseen valtioon aikaansaadakseen muutoksen lapsen olosuhteissa, joilla sittemmin voi olla merkitystä lapsen huoltoon liittyvien ratkaisujen ja toimivallan kannalta. Tässä tapauksessa lapsi oli omasta aloitteestaan saapunut Virosta Suomeen tilanteessa, jossa mitään lapsen huoltoa koskevaa riita-asiaa ei ole ollut vireillä. Tällaista riita-asiaa ei ole vieläkään ollut pantu vireille. Tämän lisäksi Korkein oikeu otti huomioon, että Haagin sopimuksen soveltamisalaan eivät enää kuulu 16 vuotta täyttäneet lapset. Nyt oli kysymys 15-vuotiaasta lapsesta. Haagin sopimus antaa mahdollisuuden siihen, että tämän ikäisen lapsen ilmaisemalle omalle käsitykselle annetaan suuri painoarvo. Tämän vuoksi on Haagin sopimuksen tarkoituskin huomioon ottaen perusteltua lähteä siitä, että 15-vuotiaan lapsen vastustaessa palauttamista lasta ei ole määrättävä palautettavaksi.
Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoi, että lapsi oli saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että hänen mielipiteeseensä oli aiheellista kiinnittää huomiota. Koska hän oli vastustanut palauttamista, ei palauttamisvaatimukseen voitu suostua.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa