» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
8.9.1983 syntyneen tytön vanhemmat olivat olleet naimisissa keskenään. Tytön äiti kuoli 30.4.1985, ja tuolloin tytön isä antoi tytön väliaikaisesti äidin vanhempien huollettavaksi. Marraskuussa 1985 isä oli yrittänyt saada tyttöä luokseen, mutta isovanhemmat olivat ilmoittaneet, etteivät antaisi tyttöä isän huollettavaksi. Isä oli pyytänyt lääninhallitukselta virka-apumääräystä tytön hakemiseen, mutta lääninhallitus oli osoittanut asianosaiset nostamaan huoltajuuskanteen tuomioistuimessa.
Kihlakunnanoikeus totesi, että lain perusteella isä on lapsen huoltaja. Sosiaalilautakunnan selvityksen mukaan lapsen edun mukaista olisi, että isä olisi hänen huoltajansa ja että hän asuisi isänsä luona. Kihlakunnanoikeus vahvisti huoltajuuden ja asumisen lautakunnan selvityksen mukaisesti. Isä velvoitettiin maksamaan isovanhemmille takautuvasti lapsen elatusmaksuja.
Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä. Korkein oikeus antoi valitusluvan ja pyysi asiassa osapuolilta vielä lisäselvityksiä. Selvitysten jälkeen korkein oikeus totesi, että hovioikeuden päätöstä ei muuteta.
Isovanhempien perusteluissa oli monta näkökohtaa sen puolesta, että lapsen edun mukaista olisi pysyä heidän luonaan. Lapsen oikeus vanhempaansa on kuitenkin niin vahva ja katsotaan lapsen edun mukaiseksi, että jos vanhempaa voidaan pitää kelvollisena huoltajana, ei huoltajuutta pääsääntöisesti voida muille antaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa