Minilex - Lakipuhelin

Lapsen huolto - KKO:2012:95


» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

  • Puhevalta
    Asianosainen
    Asiavaltuus

Ratkaisu KKO:2012:95 koski lapsen huoltoa koskevaa asiaa. Asiassa oli kysymys ensinnäkin siitä, oliko A:lla, joka oli lapsi, ollut oikeus panna vireille huoltoaan koskeva asia. Toiseksi asiassa oli korkeimman oikeuden mukaan kysymys siitä, mikä merkitys oli annettava A:n esittämälle väitteelle sosiaaliviranomaisten velvoitteiden laiminlyönnistä hänen asiassaan. Tapauksessa 16-vuotiaan A:n huolto kuului hänen isälle. A kuitenkin vaati, että huolto siirrettäisiin hänen äidille. Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat jättäneet A:n hakemuksen tutkimatta. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskeva asia pannaan vireille hakemuksella, jonka voivat tehdä lapsen vanhemmat yhdessä, toinen vanhemmista, lapsen huoltaja tai sosiaalilautakunta. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos lapsi on huoltajan kuoleman johdosta jäänyt vaille huoltajaa, voi hakemuksen tehdä myös lapsen sukulainen tai muu lapselle läheinen henkilö. Lapsen toivomukset ja mielipiteet kuitenkin selvitetään saman lain 11 §:n mukaan. Lapsi ei voi panna vireille huoltoaan koskevaa asiaa, koska lapsen edun mukaiseksi on katsottu, että hänen ei tarvitse olla asianosaisena huoltoaan koskevassa riidassa. A:n mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain 14 §:n säännös oli ristiriidassa kansallisten perusoikeuksien sekä kansainvälisten ihmisoikeuksia ja lapsen oikeuksia koskevien sopimusmääräysten kanssa. Hänen mukaan säännöstä olisi tästä johtuen tullut tulkita laajentavasti. Korkeimman oikeuden mukaan perustuslaista ei kuitenkaan voida johtaa oikeutta, jonka perusteella lapsella olisi oikeus panna vireille huoltoaan koskeva asia. Korkein oikeus lisäksi katsoi, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain 14 § ei ollut ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan kanssa. Korkeimman oikeuden mukaan myöskään Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen tai lasten oikeuksien käyttöä koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen perusteella lapsen huollosta ja tapaamisoikeutta koskevan lain 14 §:ää ei tulkita siten kuin A oli asiassa esittänyt. Korkein oikeus totesi, että siltä osin kuin A oli hakemuksessaan esittänyt sosiaaliviranomaisten laiminlyöneen velvollisuutensa hänen asiassa, puhevaltaa yleisessä tuomioistuimessa lapsen huollon siirtämiseksi isältä äidille ei ole mahdollista perustaa tapauskohtaiseen harkintaan siitä, vaatiiko lapsen etu asian käsittelemistä sosiaalilautakunnan väitettyjen laiminlyöntien vuoksi. Korkein oikeus totesi myös, että lapselle tulee lastensuojeluasiassa määrätä edunvalvoja käyttämään huoltajan sijasta lapsen puhevaltaa, jos edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi. Edellä mainituilla perusteilla korkein oikeus päätyi ratkaisussaan siihen, että A:lla ei ollut oikeutta panna vireille huoltoaan koskevaa asiaa, eikä myöskään ajaa hakemusasiaa, joka koski hänen huoltonsa siirtämistä hänen isältä hänen äidilleen.

 

Selaa lakitietoa

 

» Lakipalvelut jopa 40 % edullisemmin - nopeasti ja luotettavasti »