» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli 1.10.1982 nostanut kanteen, jossa vaati sen vahvistamista, että hän oli syntynyt X:n ja Y:n kihlalapsena. X ja Y olivat kihlautuneet juhannuksena 1948, ja A oli syntynyt 31.10.1950. Y oli kuollut 2.5.1982, ja vastaajina asiassa olivat hänen vanhempansa B ja C. Vuonna 1950 voimassa olleen lainsäädännön mukaan kihlalapsella oli samanlainen oikeudellinen asema kuin avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella, jonka isyys oli tunnustettu.
Käräjäoikeus totesi, että 1.10.1976 voimaan tulleella isyyslailla oli kumottu kihlalasta koskevat säännökset. Isyyden vahvistamiskanne oli tullut nostaa viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Kannetta ei myöskään ollut nostettu Y:n elinaikana. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että kanne oli hylättävä.
Hovioikeus totesi, että A ei ollut vaatinut isyyden vahvistamista vaan sitä, että hänen asemansa kihlalapsena vahvistetaan. Isyyslaissa ei ollut säännelty kihlalapsen asemaa, joten hovioikeuden mukaan isyyslaki ei aiheuttanut muutoksia kihlalapsen oikeudelliseen asemaan. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen sen tutkimiseksi, oliko A aiemmin voimassa olleen lainsäädännön tarkoittama kihlalapsi.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden ratkaisua. Yksi jäsen oli sitä mieltä, että kihlalapsikanne olisi tullut nostaa ennen isyyslain voimaantuloa.
Ratkaisulla on merkitystä vielä nykyisinkin sikäli, että ratkaisun perusteella vielä nykyäänkin on mahdollista nostaa kanne kihlalapsen aseman tunnustamiseksi. Kanteen edellytyksenä on, että lapsen vanhemmat ovat olleet kihloissa ja että lapsi on syntynyt ennen vuoden 1976 isyyslain voimaantuloa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa