» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kyse siitä, että lapsen äiti oli isyyden vahvistamista koskevassa haasteessa laitettu vastaajaksi, vaikka isyyslain mukaan lapsen kuuluu olla haasteessa vastaaja. Tapaukseen kuuluu myös uhkasakkojen myöntäminen äidille, jos määräaikaan ei todistetusti tuo esille verinäytteitä lapsesta ja hänestä itsestään. Tapausta on käsitelty yksimielisesti käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.
B nosti Espoon käräjäoikeuteen isyyden vahvistamista koskevan kanteen toimittamalla haastehakemuksen. Haastehakemuksen yksilöintitietoina oli muun muassa merkitty lapsen nimi ja vastaajaksi lapsen äiti A. Käräjäoikeus kutsui A:n haasteella vastaajaksi asiaan. Käräjäoikeus velvoitti A:n erikseen omalta osaltaan ja erikseen lapsen osalta määräpäivään mennessä todistuksella näyttämään, että veritutkimuksen tekemistä varten tarpeelliset verinäytteet oli hänestä ja lapsesta otettu. Tähän asetettiin sakko.
A vaati, että kanne jätetään vastaajaksi haastetun A:n eli hänen puhevallan puuttumisen vuoksi tutkimatta. Isyyslain mukaan oikea vastaaja on lapsi kyseessä olevassa tapauksessa.
Käräjäoikeus on väitepäätöksessään lausunut, että haasteen kanssa tiedoksi annetussa haastehakemuksessa ilmeni lapsen nimi. Näin ollen isyyden vahvistamiskanteesta ilmeni asianosaiset riittävällä tavalla. Haastehakemuksessa oli kuitenkin muodollinen puute. Vastaajan kohdalla ei ollut merkittynä lapsi vaan A. Lapsen olisi kuulunut olla asiassa vastaaja, mutta tämä seikka ei asiaan vaikuttanut merkittävästi. Tämän seurauksena käräjäoikeus hylkäsi väitteen.
A ei määräaikaan mennessä esittänyt veritutkimuksia koskevaa todistusta, joten käräjäoikeus määräsi päätöksessään A:n tuomitsemisen asetettuihin uhkasakkoihin.
A vaati valittaessaan Helsingin hovioikeuteen uhkasakkojen poistamisen. A:n mukaan hänen lastaan ei oltu isyyslain mukaan haastettu vastaajaksi asiaan. A:lta puuttui asiavaltuus ja hän oli toiminut ainoastaan omasta eikä lapsen puolesta asiassa. A:n vastustettua isyyden selvittämistä, asiassa oli selvä eturistiriita. Tällöin lapselle olisi pitänyt määrätä uskottu mies. Koska kanne tuli asiavaltuuden vuoksi jättää tutkimatta, maksettavaksi tuomituilla uhkasakoilla ei ollut lain mukaista perustetta.
Hovioikeuden mukaan A oli isyyslain mukaan velvollinen itse menemään ja viemään lapsensa veritutkimuksiin sekä esittämään tarpeelliset todistukset verinäytteen ottamisesta. Tämä siitä riippumatta, oliko lapsi haastettu isyyslain mukaan vastaajaksi isyyden vahvistamista koskevaan oikeudenkäyntiin. Vaikutusta ei ollut uhkasakon tuomitsemisen osalta sillä, oliko A:lla asiavaltuus isyyden vahvistamista koskevassa asiassa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä, koska A ei ollut antanut muitakaan perusteita, joiden vuoksi käräjäoikeuden päätös tulisi muuttaa.
A:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. A vaati valituksessaan hovioikeuden päätöksen kumoamista ja tuomittujen uhkasakkojen poistamista. A:n mukaan kanne ei tullut laillisesti vireille, koska hänen alaikäistä lastaan C:tä ei oltu haastettu isyyslain tarkoittamalla tavalla. A oli vastustanut isyyden vahvistamista, joten tästä seurasi se, ettei hänen ja C:n välille tästä syystä syntyneen eturistiriidan vuoksi voinut edustaa C:tä oikeudenkäynnissä. A ilmoitti, että 17.3.1999 C:lle oli määrätty uskottu mies.
B vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä. B:n mukaan C oli haastettu asiassa laillisesti vastaamaan ja isyyden vahvistamista koskevassa asiassa lapsen äiti käytti lapsen puhevaltaa.
Korkeimman oikeuden mukaan isyyslain mukaan miehen on nostettava isyyden vahvistamista tarkoittava kanne lasta vastaan. Tapauksessa tiedoksiannettuun haasteeseen oli merkitty vastaajaksi A, mutta haastehakemuksesta on käynyt ilmi myös lapsen nimi ja se seikka, että asia koski isyyden vahvistamista. Tästä voidaan riidatta todeta, että A haasteessa on tiennyt, mitä asiaa haastaminen on koskenut.
Isyyslain mukaan äiti on laillinen käyttämään puhevaltaa isyyden vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä. Näin ollen äiti ei ole asiassa asianosainen, vaan lapsen laillinen edustaja. A on käyttänyt C:n puhevaltaa käräjäoikeudessa.
Tästä seuraten ja tuomioistuimelle isyyden vahvistamista koskevassa asiassa kuuluvan selvittämisvelvollisuuden huomioon ottaen haasteessa oli virhe, mutta sitä ei voida pitää merkittävänä. Näin ollen käräjäoikeus on katsonut C:n tulleen laillisesti haastetuksi.
Eräistä veri- ja muita periytyviä ominaisuuksia koskevasta tutkimuksista annetun lain mukaan tuomioistuin omasta aloitteestaan voi määrätä tehtäväksi tutkimuksen muun muassa lapsesta ja äidistä. Tällöin, kun määräys koskee alle 15 vuotiasta lasta, tulee edellä mainitun lain mukaan antaa määräys sille, jonka huollettavana lapsi on. C on alle 15 vuotias ja A on ollut lain mukainen huoltaja. Tutkimusvelvoitteen määrääminen ja uhkasakon tuomitseminen ovat tapahtuneet lain säännösten mukaisesti. Merkitystä ei ole myöhemmin määrätyllä uskotulla miehellä asiassa.
Korkein oikeus on antanut asiassa päätöksen 1.3.2000. Korkein oikeus ei muuta hovioikeuden päätöstä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa