» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2012:11 A oli syntynyt avioliiton ulkopuolella ennen isyyslain voimaantuloa. Hän oli saanut tietää B:n olevan hänen biologinen isänsä vasta sen jälkeen, kun lakisääteinen viiden vuoden määräaika isyyskanteen nostamiselle oli päättynyt. Tästä huolimatta A oli nostanut kanteen käräjäoikeudessa isyyden vahvistamiseksi. A oli vedonnut siihen, että kohtuuton ja syrjivä kanneaika oli ristiriidassa perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa. Käräjäoikeus oli hylännyt kanteen. A valitti ratkaisusta hovioikeuteen, joka hyväksyi valituksen ja vahvisti B:n isyyden. B valitti hovioikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus hylkäsi B:n valituksen eikä muuttanut hovioikeuden tuomiota. B:n isyys jäi siis vahvistetuksi. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja perustuslain yksityiselämää suojaavalla säännöksellä, joiden kanssa säädetty viiden vuoden kanneajan soveltaminen olisi ollut ilmeisessä ristiriidassa. Korkeimman oikeuden mukaan B:n luottamusta lain nojalla syntyneeseen tilanteeseen ei voitu pitää riittävänä perusteena tällaisen ristiriidan sallimiseksi.
Osa korkeimman oikeuden tuomareista oli eri mieltä ratkaisun lopputuloksesta enemmistön kanssa. He olisivat hylänneet A:n isyyskanteen ja jättäneen hovioikeuden tuomion voimaan. He perustelivat kantaansa muun muassa sillä, että Euroopan ihmisoikeussopimus ei ollut ollut voimassa silloin, kun A oli syntynyt, ja sillä, että kanneoikeuteen liittyvä ristiriita perustuslain kanssa ei ollut ilmeinen. He korostivat myös sitä, että kanneoikeuteen liittyvän ihmisoikeusongelman poistaminen on eduskunnan eikä tuomioistuinlaitoksen tehtävä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa