Minilex - Lakipuhelin

Velalliseen kohdistuvat pakkokeinot konkurssissa


» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

Velallisen henkilökohtaiseen vapauteen voidaan puuttua niin sanotuilla pakkokeinoilla, kuten uhkasakolla ja vankeudella. Niskoittelevan velallisen henkilökohtaiseen vapauteen puututaan jyrkimmin.

Pakkokeinoihin voidaan turvautua, kun velallinen laiminlyö myötävaikutus- ja tiedonantovelvollisuutensa. Vaadittu toiminta on kuitenkin oltava velallisen mahdollisuuksien rajoissa, ja toimimisvelvollisuus on pystyttävä yksilöimään. Laiminlyönnin seurausten on oltava myös vakavia eli niiden tulee johtaa siihen, ettei pesänhoitaja kykene hoitamaan tehtäväänsä asianmukaisesti. Pakkokeinojen käyttöön oikeuttavia toimenpiteitä ovat muun muassa velallisen kieltäytyminen antamasta tietoja pesäluetteloa varten sekä pesäluettelon vahvistamisesta kieltäytyminen.

Pakkokeinoista päättää tuomioistuin pesänhoitajan vaatimuksesta. Velallista on kuultava asiassa. Jos velallinen pakoilee, voidaan uhkasakko kuitenkin määrätä ja vangitsemisvaatimus käsitellä, vaikka velalliselle ei olisikaan varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. Pakkokeinoja koskevasta päätöksestä ei saa valittaa. Sen sijaan kantelu ilman määräaikaa on mahdollinen, ja se käsitellään kiireellisenä.

Uhkasakko on konkurssimenettelyn yhteydessä ensisijainen pakkokeino. Tuomioistuin määrää uhkasakon määrältään kiinteänä. Jos velallinen ei uhkasakosta huolimatta täytä velvollisuuksiaan, voidaan hänet määrätä niin sanottuun painostusvankeuteen. Vankeus ei voi kuitenkaan kestää kuin enintään kuusi kuukautta, ja se on heti lopetettava, kun velallinen luopuu niskoittelustaan.


- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 - 24 -


 

Selaa lakitietoa

 

» Edullisempaa lakipalvelua - jätä yhteydenottopyyntö »