» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus koskee lunastajien oikeutta saada korvaus turvaamistoimen hakemisesta ja täytäntöönpanosta aiheutuneista kuluistaan. Lunastajien kanteesta alemmat oikeudet olivat velvoittaneet Fourmen Finland Oy:n korvaamaan puolet kustakin vaaditusta kuluerästä. KKO:ssa oli kysymys siitä, oliko myös pankki, joka kieltäytyi eräiden osakkeiden luovuttamisesta Fourmen Finland Oy:n ohjeistuksesta, vastuussa tällaisista kuluista lunastajille. Pankin korvausvastuu kuluista riippuisi siitä, voidaanko sen katsoa hävinneen turvaamistoimiasian lunastajiin nähden. Tämä puolestaan ratkeaisi sen mukaan, ovatko turvaamistoimen edellytykset pankkiin nähden täyttyneet.
Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 2 §:n (688/2003) mukaan vastapuolen hallussa oleva esine tai omaisuus voidaan määrätä takavarikkoon silloin, kun hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on sanottuun esineeseen tai omaisuuteen parempi oikeus, joka voidaan vahvistaa täytäntöönpanokelpoisella ratkaisulla, ja on olemassa vaara, että vastapuoli kätkee, hävittää tai luovuttaa sanotun esineen tai omaisuuden taikka menettelee muulla hakijan oikeutta vaarantavalla tavalla. Tutkittaessa turvaamistoimen edellytysten täyttymistä pankkiin nähden on otettava kantaa siihen, onko lunastajilla ollut parempi oikeus osakkeisiin ja oikeus saada osakekirjat haltuunsa ja onko ollut olemassa vaara omaisuuden hukkaamisesta.
Koska osakkeen luovuttamista rajoittava Fourmen Finland Oy:n yhtiöjärjestyksen 4 §:n lunastuslauseke on rekisteröity 28.9.1956 ja siten ennen 1.3.1979, sovelletaan siihen 2.5.1895 annettua osakeyhtiölakia. Lain 32 §:n soveltamista koskeneen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan osakkeiden lunastusvaatimus on tullut esittää lunastusaikana osakkeiden ostajalle ja samalla on pitänyt tarjota lunastushinta käteisenä. Lunastushinnan suorittamisvelvoite on kuitenkin edellyttänyt osakekirjojen luovuttamista lunastajalle.
Oulun Osuuspankilla oli ollut osakekirjat panttioikeuden nojalla hallussaan ja pankki siten oli ollut takavarikkoasiassa mainitun oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 2 §:n tarkoittamalla tavalla lunastajien vastapuoli. Lunastajat olivat lunastusaikana esittäneet lunastusvaatimuksen Fourmen Finland Oy:lle ja tarjonneet yhtiölle lunastushinnan käteisenä sekä sen jälkeen maksaneet lunastushinnan yhtiön tieten pankille osakkeiden pantinhaltijana. Tällä perusteella lunastajille oli syntynyt yhtiöön nähden parempi oikeus osakkeisiin. Sen vuoksi heillä oli ollut oikeus saada osakekirjat heti hallintaansa siitäkin riippumatta, ettei lunastusaika ollut vielä kulunut umpeen. KKO totesi asiassa olevan riidatonta, että pankki oli panttaushetkellä ollut tietoinen osakkeita koskevasta lunastuslausekkeesta. Selvää oli, ettei pankki tällaisessa tilanteessa velkakirjalain 14 §:stä ilmenevät periaatteet huomioon ottaen voinut pätevästi vedota lunastajiin nähden Fourmen Finland Oy:n sille antamaan kieltoon luovuttaa osakekirjoja lunastajille tai vedota kauppakaaren 10 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun panttia koskevaan pantinsaajan yleiseen huolenpitovelvollisuuteen pantinantajaa kohtaan. Koska lunastajat olivat saaneet osakkeisiin Fourmen Finland Oy:öön nähden paremman oikeuden, muiden mahdollisten lunastusvaatimusten esittäjien oikeuksilla ei ollut vaikutusta siihen oikeuteen, joka lunastajille oli syntynyt myös pankkia kohtaan. KKO katsoi, että lunastajilla oli ollut osakkeisiin parempi oikeus kuin pankilla ja että pankki oli ollut siten velvollinen luovuttamaan osakekirjat lunastajille.
Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetun hukkaamisvaaran voidaan katsoa olevan olemassa, jollei vaaraa esillä olevissa olosuhteissa ole pidettävä varsin epätodennäköisenä (KKO 1994:132). KKO totesi, että kun osakkeiden luovuttamista rajoittanut lunastuslauseke oli ollut merkittynä osakekirjaan, ei ollut vaaraa siitä, että lunastajat lunastusvaatimuksen esittäjinä olisivat voineet pankin toimien johdosta menettää lopullisesti oikeutensa osakkeisiin. Pankki oli kuitenkin pidättänyt osakekirjat hallussaan huolimatta siitä, että se oli vastaanottanut lunastajilta lunastushinnan käteissuorituksena ja lisäksi pankki oli ilmoittanut lunastajille olevansa lunastusvaatimuksen estämättä velvollinen noudattamaan osakkeiden suhteen pantinantajan Fourmen Finland Oy:n määräyksiä. KKO katsoi, että tällaisessa tilanteessa ja ottaen huomioon lunastushinnan suuruus voidaan perustellusti päätyä johtopäätökseen, ettei hukkaamisvaara ollut varsin epätodennäköinen.
Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:n mukaan turvaamistoimen täytäntöönpanosta aiheutuvista kuluista vastaa ensisijaisesti turvaamistoimen hakija. Sanotusta pykälästä ja saman luvun 12 §:stä ilmenee, että kysymys siitä, kenen korvattavaksi turvaamistoimen hakemisesta ja täytäntöönpanosta aiheutuvat kulut lopullisesti jäävät, ratkaistaan pääasian yhteydessä ja, jos pääasiaa ei saateta vireille, erillisessä oikeudenkäynnissä.
Pankki oli osaltaan velvollinen korvaamaan lunastajille turvaamistoimen hakemisesta ja täytäntöönpanosta aiheutuneet kulut. Koska turvaamistoimihakemuksen perusteisiin nähden pankki ja Fourmen Finland Oy olivat olleet lunastajien vastapuolina eri asemassa, pankki ei ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 9 §:n säännösten perusteella vastuussa enemmästä kuin niistä kustannuksista, jotka olivat koskeneet sitä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa