» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Yhtiö A Oy:n omistama vene oli joutunut Virossa 16.9.1998 rikoksen kohteeksi, ja vahingosta oli tehty vakuutusyhtiölle korvaushakemus. Hakemuksen oli tehnyt yhtiön puolesta B. Ulosottomies oli ulosmitannut vahingonkorvauksen B:n veloista 24.11.1998 ja asettanut vahingonkorvaukselle maksukiellon. Velkojina olivat yhtiöt X, Y ja Z. Ulosottomies oli ulosmitannut vakuutuskorvauksen A Oy:n velasta 1.9.1999. Velkojana oli yhtiö Ä. 18.12.2000 ulosottomies oli ulosmitannut vakuutuskorvauksen vielä B:n veloista yhtiöille Y ja Ö. Viimeisin maksukielto oli toimitettu vakuutusyhtiölle 19.12.2000, ja velalliseksi oli merkitty B.
A Oy (jota B edusti), B ja vakuutusyhtiö olivat 15.12.2000 tehneet sopimuksen vakuutuskorvauksen maksamisesta velkojille. Kihlakunnanvouti oli tilittänyt ulosmitatusta vahingonkorvauksesta varoja velkojille 2.1.2001. A Oy oli asetettu konkurssiin 14.4.2001. Konkurssihakemus oli jätetty 16.3.2001, joka oli takaisinsaannin määräpäivä.
A Oy:n konkurssipesä vaati, että kaikkien velkojien oli palautettava ulosmittauksella saadut varat takaisinsaantilain perusteella. Konkurssipesä katsoi, että kaikkia velkojia koskeva ulosmittaus oli tapahtunut 20.12.2000 eli myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää, jolloin konkurssipesällä oli oikeus takaisinsaantiin. Asiassa oli ratkaistava sekä se, milloin ulosmittauksen katsottiin tapahtuneeksi kunkin velkojan osalta, että se, olivatko velkojat eri asemassa sen vuoksi, että ulosmittaukset olivat eri velallisten eli A Oy:n ja B:n veloista.
Vakuutuskorvaukset voitiin ulosmitata myös B:n veloista, vaikka vene oli ollut A Oy:n omistuksessa, koska kyse oli keinotekoisesta varallisuusjärjestelystä. Korkeimman oikeuden mukaan ulosmittaus tällaisessa tapauksessa merkitsee käytännössä velkojapiirin laajenemista. Velkojien tasapuolisen kohtelun vuoksi takaisinsaantisäännöksiä voidaan soveltaa myös muiden velallisten kuin konkurssipesän velkojiin. B:n veloista ulosmitatut varat voitiin peräyttää konkurssipesään, mikäli takaisinsaantisäännösten soveltamisen ajallinen edellytys täyttyi.
Korkein oikeus katsoi, että ulosmittauksen ajankohdaksi voitiin katsoa se ajankohta, jolloin varoille oli asetettu maksukielto. Tällä perusteella ainoastaan ne varat, jotka oli asetettu maksukieltoon 19.12.2000 ja tilitetty velkojille Y ja Ö, olivat kolmen kuukauden määräajan sisällä ulosmitattua omaisuutta, joka voitiin peräyttää konkurssipesään.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa