» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asiassa KKO:2012:102, A oli asetettu konkurssiin 1.6.2007, 30.3.2007 vireille tulleesta hakemuksesta. Ennen konkurssiin asettamista, A oli suorittanut verovirastolle verovelkaa. A:n konkurssipesä vaati Verohallintoa vastaan ajamassaan kanteessa, että velan maksu peräytetään ja valtio velvoitetaan palauttamaan konkurssipesälle kyseinen määrä korkoineen. Velka oltiin maksettu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää, kyseessä oli huomattava määrä eikä maksua voitu pitää tavanomaisena. Verohallintoa oli suosittu sopimattomasti toisten velkojien kustannuksella. Velallinen oli maksuhetkellä maksukyvytön tai maksu osaltaan aiheutti maksukyvyttömäksi tulemisen. A oli lainannut verovelkojen maksamista varten rahaa pankista.
Käräjäoikeus katsoi ensin, että maksusta ei ollut aiheutunut velkojille todellista vahinkoa, vaan kyse oli velkojan vaihtumisesta. Oikeustoimi ei ollut peräytettävissä takaisinsaantilain 10 §:n nojalla. Takaisinsaantilain yleisen takaisinsaantiperusteen osalta käräjäoikeus katsoi, että pankin asema velkojana oli eri kuin Verohallinnon. Tästä syystä oli syntynyt riski siitä, että muille velkojille aiheutetaan vahinkoa. Esitetyn näytön perusteella ei voitu todeta, ettei suoritetun velan maksu voinut aiheuttaa vahinkoa velkojille. Käräjäoikeus katsoi, että Verohallintoa oli suosittu muiden velkojien kustannuksella, ja hyväksyi kanteen. Verohallinto valitti hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että A:n ei voitu katsoa suorittaneen maksua konkurssin vaikutusten kiertämiseksi. Konkurssipesä ei ollut näyttänyt, että oikeustoimella olisi sopimattomasti suosittu Verohallintoa toisten velkojien kustannuksella. Velka oli maksettu pankilta nimenomaan velan maksuun lainatuilla varoilla. Kyse oli siis vain velkojan vaihdoksesta. Hovioikeus hylkäsi kanteen.
Konkurssipesä valitti korkeimpaan oikeuteen. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, voidaanko velan maksun katsoa olleen muille velkojille vaaraton, kuten hovioikeus on katsonut. Takaisinsaantilain mukaan oikeustoimen peräyttämisen edellytyksenä on se, että peräytettäväksi vaadittu oikeustoimi on ollut vahingollinen konkurssivelkojalle. Aikaisemman oikeuskäytännön perusteella ilmenee, että jo pelkkä vaara velkojille aiheutuvasta vahingosta voi olla riittävä takaisinsaannin edellytys. Takaisinsaantilakia koskevan hallituksen esityksen mukaan oikeustoimen vaarattomuus velkojille on voitava todeta ilman velallisen taloudellisen tilanteen tarkempaa selvittelyä. Tyypillinen esimerkki tästä on velan maksu tähän tarkoitukseen kolmannelta lainatuilla varoille. Velkojille ei tällaisessa tapauksessa ole voinut aiheutua vahinkoa, eikä takaisinsaanti siten ole mahdollinen. Korkein oikeus ei muuta hovioikeuden lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa