» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2012:16 A ja B olivat muun muassa salanneet omaisuutta ulosottoselvityksessä ja konkurssimenettelyssä hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n useista törkeistä velallisen petoksista ja B:n avunannosta vankeusrangaistukseen. A ja B valittivat tuomiosta hovioikeuteen, joka hylkäsi valituksen. A ja B valittivat tämän jälkeen korkeimpaan oikeuteen, jossa A vaati rangaistuksen alentamista ja B syytteen hylkäämistä. A ja B perustivat vaatimuksensa muun ohella itsekriminointisuojaan, joka tarkoittaa syytetyn oikeutta olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen.
Korkein oikeus hylkäsi A:n osalta syytteen tiettyjen syytekohtien rikoksista ja tuomitsi A:n 1 vuoden ja 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. B:n korkein oikeus tuomitsi 5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rangaistukset olivat hieman hovioikeuden tuomitsemaa lyhyempiä oikeudenkäynnin pitkittyneen keston vuoksi. Korkein oikeus katsoi, että tiettyjen syytekohtien rikoksia ei voitu lukea A:n syyksi, vaikka hän oli salannut omaisuuttaan koskevia tietoja ulosottoselvityksessä. Jos A olisi antanut tiedot, hän olisi samalla tullut myötävaikuttaneeksi oman syyllisyytensä selvittämiseen, mikä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista. Itsekriminointisuojalla ei kuitenkaan ollut merkitystä muiden syytekohtien rikosten kannalta, joten ne voitiin lukea A:n syyksi. B:n itsekriminointisuojan osalta korkein oikeus puolestaan totesi, että A:n nauttima itsekriminointisuoja ei ulottunut B:hen, joka oli tahallisesti edistänyt A:n rikollista toimintaa. B:lle voitiin siten tuomita rangaistus.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa