» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, että työmatka-ajossa tapahtuneen ojaanajon yhteydessä A oli saanut niskan retkahdusvamman. A oli palannut töihin kolmen päivän sairausloman jälkeen. Noin neljän kuukauden jälkeen A oli herännyt kovaan päänsärkyyn ja huomannut näön äkillisesti menneen. Sairaalassa todettiin, että A oli saanut aivoinfarktin sekä siihen liittyen näön osittaisen menetyksen. Kyse oli siitä, oliko aivoinfarkti ja näön osittainen menetys syy-yhteydessä A:lle aikaisemmin sattuneeseen tapaturmaan. Jotta syy-yhteys olisi olemassa edellytetään vahinkotapahtuman ja vahinkoseuraamuksen välistä syy-seuraus yhteyttä.
Vakuutusyhtiö katsoi, että tapahtumat eivät liittyneet toisiinsa, joten työkyvyttömyys ja sairaanhoitokulut eivät enää johtuneet niskan retkahdusvammasta eivätkä tapaturmavakuutuslain nojalla oikeuttaneet korvaukseen. Myöskin tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta totesi, että myöhemmin tapahtunut aivoinfarkti ja näön osittainen menetys eivät olleet todennäköisessä syy-seuraussuhteessa aiemmin tapahtuneeseen tapaturmaan. Myöskin vakuutusoikeus hylkäsi A:n valituksen ja hyväksyi muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut.
A valitti korkeimpaan oikeuteen ja toimitti uutta lääketieteellistä selvitystä, joka otettiin osaksi huomioon. Korkein oikeus päätyi päinvastaiseen ratkaisuun ja määräsi vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle aivo- ja pikkuaivoinfarktien sekä niihin liittyvän näön osittaisen menetyksen johdosta lain mukaisen korvauksen. Korkein oikeus katsoi, että A:lle sattunut tapaturma johti todennäköisesti aivovaltimon dissektoituman, joka todennäköisesti on johtanut valtimotukokseen ja sitä kautta aivo- ja pikkuaivoinfarkteihin sekä näön osittaiseen menetykseen. Tämän johdosta A on oikeutettu sattuneen tapaturman aiheuttamina seurannaisvammoina tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa