» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kyse vakuutussopimuskesta ja vakuustuskorvauksen vanhenemisesta. Yhtiö A oli vaatinut käräjäoikeudessa vireille panemassaan kanteessaan vahvistettavaksi, että se ja vakuutusyhtiö B olivat sopineet kuljetusvakuutussopimuksen, jotka koskivat kauppatavaroiden kuljettamista yleisten kuljetusvakuutusehtojen mukaisilla ehdoilla. Näin ollen vakuutuksenanataja on velvollinen suorittamaan kuljetusvakuutussopimuksen perusteella vakuutuskorvauksen tapahtuneen varkauden takia. Esitetty vakuutuskorvausvaade oli 453 000 markkaa korkojen kanssa.
Vakuutusyhtiö B oli katsonut, että asiaa ei oltaisi voitu tutkia sen enempää käräjäoikeuden toimesta, koska B:n mahdollisesti maksettavaksi tulevasta korvausvastuusta ei oltu suoritettu arviota ja ratkaisua merivahingonlaskijan toimesta. Kun puhutaan merivahingonlaskijasta, periaatteena on, että mikäli korvuasselvitysasioissa tulee erimielisyyksiä osapuolten välillä, tulisi korvausasia viedä merivahingonlaskijan selvitettäväksi.
Asiaa käsiteltiin tämän jälkeen merivahingonlaskijalla, merioikeudessa ja lopulta A valitti myös korkeimpaan oikeuteen. Valittaessaan korkeimpaan oikeuteen A vaati merioikeuden tuomion muuttamista siten, ettei vanhenemisaika olisi alkanut kulua. Toissijainen A:n vaatimus oli se, että vanhenemisajan olisi kuulunut tulla katkaistuksi sen takia, että A oli pannut vireille saman kanteen oikea-aikaisesti käräoikeuteen.
Kun asiaa käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa, todettiin, että vakuutussopimuslain nojalla vakuutuskorvaus olisi tullut hakea kolmen vuoden kuluessa, koska tiedoksi annetun kanteen vireillepanon voitiin katsoa tässä tapauksessa katkaisseen vakuutussopimuslaissa tarkoitetun kolmen vuoden vanhentumisajan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa