» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2001:42 A oli hankkinut 100 luvattomasti kopioitua CD-levyä, joita hän oli levittänyt myymällä eteenpäin. Asianomistajina asiassa olivat Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r.y. sävelteosten tekijöiden edustajana sekä Oy EMI Finland Ab, BMG Ariola Oy, Polygram Finland Oy, Warner Music Finland Oy/WEA Records ja Warner Music Finland Oy/Fazer Records äänitetuottajina. Virallinen syyttäjä vaati A:n tuomitsemista tekijänoikeusrikkomuksesta. A kiisti syytteen. Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli levittänyt luvattomasti kopioituja CD-levyjä Espoossa, ja tuomitsi A:n tekijänoikeusrikkomuksesta sekä velvoitti A:n maksamaan asianomistajille hyvitystä asianomistajien vaatimat määrät korkoineen. A valitti hovioikeuteen, joka hyväksyi käräjäoikeuden syyksilukevan tuomion perusteluineen, mutta totesi hyvityksestä, ettei A ollut velvollinen maksamaan hyvitystä niiden 27 CD-levyn osalta, jotka oli A:n hallusta takavarikoitu. Hovioikeus totesi, ettei tekijänoikeuslain mukainen kohtuullinen hyvitys ole samansisältöinen, kuin vahingonkorvaus, vaan määräytyy normaalien käyttökorvausten, eli lisenssimaksujen mukaan. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota hyvitystä koskevilta osilta A:lle edullisemmaksi edellä mainituin perustein.
Teosto ja sen myötäpuolet valittivat korkeimpaan oikeuteen ja saivat valitusluvan. Kysymys korkeimmassa oikeudessa oli näin ollen siitä, oliko A velvollinen maksamaan hyvitystä myös takavarikoitujen CD-levyjen osalta sekä miten kohtuullisen hyvityksen määrä tuli laskea. Korkein oikeus viittasi tekijänoikeuslakiin, jonka mukaan äänilevyä tai muuta laitetta, jolle on tallennettu ääntä, ei tuottajan suostumuksetta saa kopioida tai levittää yleisön keskuuteen. Tekijänoikeuslain nojalla äänitetuottaja on edellä mainituissa tilanteissa oikeutettu kohtuulliseen hyvitykseen. Korkein oikeus pohti sitä, mitä tekijänoikeuslain mukaisella lainvastaisella käyttämisellä tarkoitetaan, ja tuli siihen tulokseen, että luvaton kappaleiden valmistaminen teoksesta ja sen saattaminen yleisön saataviin muun muassa tarjoamalla myytäväksi tai levittämällä sitä muutoin julkisesti yleisön keskuuteen on lainvastaista käyttämistä. Myös tuottajan oikeudet määräytyvät samojen säännösten nojalla. Näin ollen luvattomasti kopioitujen CD-levyjen pitäminen kaupan on tekijänoikeuslain vastaista.
Äänitetuottajien mukaan hyvityksen määrä tuli määrittää CD-levyn arvonlisäverottomaksi tukkuhinnaksi, jolla alkuperäinen levy olisi alhaisimpaan mahdolliseen hintaan voitu myydä. Korkein oikeus totesi aikaisempaan ratkaisukäytäntöönsä viitaten, että hyvityksen määränä on yleensä pidetty hintaa, jolla käyttäjä olisi voinut hankkia oikeuden luvallisesti käyttää teosta. Hyvityksen määrä määräytyy näin ollen korkeimman oikeuden mukaan normaalien käyttökorvausten, eli lisenssimaksujen mukaisesti. Hyvityksen kohtuullisuus kuitenkin tarkoittaa, että tapauksessa tulee myös huomioida sen erityispiirteet.
Korkein oikeus katosi, että siitä huolimatta, ettei A:n toimintaa ei voitu pitää laajana ja ammattimaisena luvattomasti kopioitujen CD-levyjen levittämisenä, on siinä kuitenkin ollut kyse äänitetuotteiden lainvastaisesta käyttämisestä. Kohtuullinen hyvitys tuli tässä tapauksessa määrätä korkeimman oikeuden mukaan niin, että lähtökohdaksi otettiin äänitetuottajien tuotteiden tavanomaista hyötykäyttöä silmällä pitäen perimät hinnat eli arvonlisäverottomat tukkuhinnat. Tällaisena kohtuullisena hyvityksen määränä voitiin siis pitää 58 levyn osalta äänitetuottajine vaatimaa 75 markan kappalehintaa. Takavarikoiduista CD-levyistä korkein oikeus lausui, ettei niiden osalta tekijänoikeusloukkaus ollut muodostunut yhtä vakavaksi. Koska A:n myyntitoiminta oli kuitenkin ollut satunnaista, korkein oikeus katsoi, että näiden levyjen osalta kohtuulliseksi hyvitykseksi voitiin määrätä puolet myytyjen levyjen osalta määrätystä hyvityksestä. Korkein oikeus täten muutti tuomiolla hovioikeuden määräämien hyvitysten määriä edellä esitetyin perustein.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa