» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli ohjannut B:n säveltämän oopperateoksen. Yhtiö X oli ilman A:n suostumusta tallentanut oopperaesityksen studiossa äänitteelle ja myynyt sitä äänilevyinä. Tapauksessa oli kyse siitä, oliko ohjaaja A:lla tekijänoikeus tai esittävän taiteilijan oikeus oopperateoksen ääniversioon ja olisiko X:n toiminta siten edellyttänyt A:n lupaa. Esittävän taiteilijan oikeus on tekijänoikeuslaissa säädetty tekijänoikeutta suppeampi oikeus, ns. lähioikeus.
Raastuvanoikeus katsoi, ettei ohjaaja A:n luova panos ollut havaittavissa sävelteoksesta, eikä A:lla siten ollut tekijänoikeutta oopperan ääniversioon. Hovioikeus oli raastuvanoikeuden kanssa samaa mieltä siitä, ettei A:lla ollut tekijänoikeutta ääniversioon, mutta katsoi kuitenkin, että A:lle olisi muodostunut ääniversioon esittävän taiteilijan oikeus. Oikeus tulkitsi siis tekijänoikeuslakia siten, että esittävä taiteilija voi teoksen varsinaisen esittäjän (kuten oopperalaulajan) lisäksi olla sellainenkin henkilö, joka ohjaa tällaisia esittäjiä. Tällä perusteella oikeus katsoi, että ääniversion tallentaminen ja äänilevyjen myyminen olisi edellyttänyt A:n suostumusta ja A:n nimi olisi tullut mainita äänilevyjen yhteydessä.
Korkein oikeus katsoi myös, että oopperan ohjaaja voi olla lähioikeussuojaa saava esittävä taiteilija. Tapauksessa ei oikeuden mielestä kuitenkaan ollut näytetty, että A:n luova panos olisi ollut kuultavissa ääniversiossa – siispä A:n lupaa ei tarvittu esityksen äänittämiseen ja levyjen myymiseen. Ratkaisusta eri mieltä ollut korkeimman oikeuden jäsen ei olisi samastanut ohjaajaa esittäviin taiteilijoihin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa