» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Lapseton aviopari A ja B olivat 25.8.1978 tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin, jonka mukaan heistä viimeksi eläneen kuoltua omaisuus oli menevä X ry:lle (jäljempänä yhdistys). B oli kuollut 3.2.1989. A oli 4.11.2004 laatinut omakätisesti kirjoittamansa ja allekirjoittamansa testamentiksi otsikoidun asiakirjan, johon ei ollut merkitty todistajia ja joka näin ollen ei täyttänyt testamentin muotovaatimuksia. A oli lähettänyt asiakirjan asianajajalle, joka oli luvannut avustaa häntä testamentin laatimisessa. Mainitussa asiakirjassa A oli määrännyt omaisuutensa pitkäaikaiselle naisystävälleen C:lle, joka oli 8.9.2005 antanut asiakirjan testamenttina tiedoksi A:n perillisten lisäksi myös yhdistykselle. A kuoli 15.12.2004.
Yhdistyksen kanne Porvoon käräjäoikeudessa
Käräjäoikeus totesi, että 4.11.2004 päivättyä asiakirjaa voitiin pitää testamenttina, jolla A oli halunnut muuttaa aiemman keskinäisen testamentin toissijaismääräystä omalta osaltaan. Käräjäoikeus katsoi, että A oli sekä sairauden että muun pakottavan syyn vuoksi ollut estynyt tekemästä perintökaaren muotomääräykset täyttävää testamenttia. Olosuhteet sekä todistajien ja C:n kertomukset huomioon ottaen A:n testamenttaustahdosta C:n hyväksi ei ollut epäilystä. Käräjäoikeus katsoi, että testamentin saajalle voitiin asettaa verrattain ankara toimimisvelvoite, vaikka perintökaaren 14 luvun 5 §:n mukainen määräaika ei koskenut kilpailevien testamentin saajien testamenttiriitaa. Yhdistys oli saanut tiedon testamentista ja sen sisältämästä muotovirheestä 8.9.2005 ja perinnönjaon moitekanne oli nostettu 24.11.2006. Siltä osin kuin perinnönjakoa oli moitittu testamentin muotovirheen perusteella, käräjäoikeus katsoi, että yhdistys ei ollut kohtuullisessa ajassa saattanut vireille testamentin pätevyyttä koskevaa kannetta. Käräjäoikeus hylkäsi yhdistyksen kanteen.
C:n kanne Porvoon käräjäoikeudessa
Käräjäoikeus totesi, ettei perinnönjakoneuvotteluissa tai jaossa ollut käsitelty kiinteistöjen hallintaoikeutta. Ottaen huomioon testamentissa ollut lausuma, jonka mukaan C sai asua kiinteistöllä niin kauan kuin haluaa tai jaksaa, käräjäoikeus katsoi, että kysymyksessä oli testamentin tulkinta, jonka osalta toimivalta oli pesänjakajalla. Käräjäoikeus kumosi perinnönjaon siltä osin kuin siinä ei ollut määrätty kiinteistöjen hallintaoikeudesta ja palautti jaon tältä osin pesänjakajalle.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Testamentin moitteelle perintökaaressa säädetty määräaika koskee vain perillisen testamentin saajaa vastaan perintökaaressa mainituilla perusteilla nostamaa kannetta, mutta ei sitä vastoin testamentin saajan vireille panemaa kannetta. Tällaisen kanteen nostamiselle ei ole säädetty muutakaan nimenomaista määräaikaa. Riittävänä voidaan pitää, että testamentin saaja esittää vaatimuksensa kohtuullisessa ajassa. Pesänjakajan velvollisuutena on ratkaista myös testamentin olemassaoloa, pätevyyttä, tulkintaa tai peruuttamista koskevat riitakysymykset. Poikkeuksena tästä on kuitenkin perillisen testamentin saajaa vastaan perintökaaressa mainituilla perusteilla nostama testamentin moitekanne, joka kuuluu tuomioistuimen ratkaistavaksi. Sellaisesta moitekanteesta ei ole kysymys tässä asiassa, jossa aikaisemman testamentin saaja on perinnönjaossa riitauttanut myöhemmin tehdyksi testamentiksi väitetyn asiakirjan pätevyyden.
Korkein oikeus katsoi siten, että yhdistyksen perinnönjaossa esittämä väite siitä, että 4.11.2004 päivätty asiakirja ei ole pätevä testamentti, kuuluu pesänjakajan ratkaistaviin kysymyksiin. Toisin kuin pesänjakaja on katsonut, yhdistyksellä ei näin ollen ole ollut velvollisuutta eikä edes oikeutta nostaa erillistä testamentin moitekannetta. Tähän nähden yhdistyksen vaatimus testamentin pätevyyden selvittämisestä pesänjakajan toimittaman perinnönjaon yhteydessä on esitetty kohtuullisessa ajassa. Pesänjakajan toimittamaa jakoa koskeva moitekanne on puolestaan nostettu lain mukaisessa määräajassa eikä sen tutkimiselle ole esteitä. Korkein oikeus totesi, että A on omakätisesti kirjoittanut ja allekirjoittanut 4.11.2004 päivätyn asiakirjan ja se on otsikoitu testamentiksi. Asiakirjassa ei ole todistajia. Asiakirjan mukaan A jättää kaksi tonttia ja talon irtaimistoineen C:lle, joka saa asua talossa “niin kauan kuin haluaa tai jaksaa”. Asiakirjassa on myös kolme kysymysmerkkiä, muun muassa A:n kirjoittaman määräyksen jälkeen, jonka mukaan talo ja tontti on museoitava nähtävyydeksi “sen jälkeen” tai “joko minun aikana”. Asiakirjan sanamuodon perusteella jää epäselväksi, tarkoitetaanko siinä C:n saamalla oikeudella omistus- vai käyttöoikeutta.
Korkein oikeus katsoi, että asiakirjaa ei voida pitää A:n lopullisena testamenttitahdonilmaisuna, vaan ainoastaan asianajajalle annettuna toimeksiantona testamentin laatimiseksi. Asiakirja on siten testamenttina pätemätön. Sen vuoksi asiassa ei ole tarvetta ottaa kantaa siihen, onko A asiakirjan laatiessaan ollut perintökaaren tarkoittamassa hätätilassa, jolloin myös ilman todistajia laadittu testamentti voisi olla hätätilatestamenttina pätevä.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot sekä hylkäsi C:n kanteen. Pesänjakajan toimittamaa perinnönjakoa A:n jälkeen muutetaan siten, että A:n jäämistön määrätään kuuluvan 25.8.1978 tehdyn testamentin mukaisesti yhdistykselle. Asia palautetaan oikaisun suorittamista varten pesänjakajalle.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa