» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:60 arvioinnin kohteena oli kysymys puolisoiden perintöoikeudesta ja keskinäisen testamentin tehottomaksi julistamisesta, erityisesti perintökaaren 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaisista ”erityisten asianhaarojen” sisällöstä. Henkilöt A ja B olivat olleet avioliitossa vuodesta 2005. A oli hakenut yksin avioeroa vuonna vuoden 2010 lopulla. B kuitenkin oli kuollut avioliittolain 26 §:n mukaisen harkinta-ajan kuluessa rintaperillisittä. B:n perilliset olivat vaatineet kanteessaan vahvistettavaksi, ettei A:lla ollut B:n kuollessa vireillä olleen avioerohakemuksen johdosta oikeutta B:n jäämistöön. Perilliset vaativat myös, että A:n ja B:n välinen keskinäinen testamentti julistettaisiin tehottomaksi. A taas oli väittänyt, ettei puolisoiden sosiaalinen yhteenkuuluvuus ollut missään olosuhteissa katkennut.
Käräjäoikeus oli katsonut A:n näyttäneen toteen perintökaaren 3 luvun 7 §:ssä tarkoitetut erityiset asianhaarat, jotka poistivat aviopuolison kuollessa vireillä olevasta avioerohakemuksesta johtuvan perimyksen esteen. Perintökaaren 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan puolisolle ei, mikäli erityisistä asianhaaroista ei muuta johdu, ole tämän luvun mukaista oikeutta jäämistöön, jos perittävän kuollessa oli vireille kanne asumus- tai avioerosta tai jos puolisot ovat tehneet hakemukset avioliiton purkamisesta tai asumuserosta. A oli näyttänyt, että puolisoiden välinen suhde oli ollut hyvin läheinen aina B:n kuolemaan asti eikä B ollut halunnut muuttaa testamenttiaan, vaikka he olivat asuneet erillään ja avioerohakemus oli saatettu vireille. A oli saattanut avioerohakemuksen vireille saadakseen B:n suhtautumaan vakavasti alkoholinkäyttöönsä. Hovioikeus oli taas vastoin käräjäoikeuden kantaa katsonut, ettei A:lla ollut perintöoikeutta B:n jäämistöön eikä lesken oikeutta hallinta jäämistöä. Hovioikeus oli julistanut B:n allekirjoittaman, A:n hyväksi tehdyn testamenttimääräyksen tehottomaksi.
Korkeimman oikeus kiinnitti huomiota perintökaaren säännöksiin testamentin tulkinnasta sekä perintökaaren 3 luvun 7 §:n lainvalmistelutöihin. Se huomioi arvostelussa niin ikään avioerosta koskevien säännösten muuttumisen. Lähtökohtana perintökaaren mukaan on, että puolison perintöoikeus estyy ja puolison hyväksi tehty testamentti käy tehottomaksi, mikäli puolisoiden välillä on toisen heistä kuollessa vireillä asumus- tai avioero. Tästä voitaan tapauskohtaisesti poiketa erityisten asianhaarojen johdosta ja testamentin osalta tekijän testamenttaustahdon perusteella. Korkeimman oikeuden mukaan erityisten asianhaarojen olemassaolon arvioinnissa olennaista on se, minkälainen puolisoiden sosiaalinen ja henkinen yhteenkuuluvuus on ollut ennen puolison kuolemaa. Tilanne saattaa olla käsillä, kun vireillä olevasta erosta huolimatta puolisoiden välit ovat läheiset ja osapuolet aidosti harkitsevat ratkaisuaan avioliiton jatkamisesta. Niin ikään testamentin tulkinnassa lähtökohtana on testamentin subjektiivisen tulkinnan periaate.
Korkein oikeus totesi, ettei A:n ja B:n voida katsoa nimenomaisesti sopineen avioerohakemuksen peruuttamisesta taikka sen raukeamisesta. Kokonaisuudessa kuitenkin asiassa esitetyn näytön perusteella korkein oikeus katsoi näytön tukevan A:n kertomusta läheisistä väleistä ja katsoi puolisoiden sosiaalisen sekä henkisen yhteyden säilyneen avioerohakemuksesta ja erillään asumisesta huolimatta. Korkein oikeus katsoi myös, että B oli tahtonut pitää voimassa A:n hyväksi tekemän testamentin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa