» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2014:81 oli kyse törkeästä petoksesta ja syytesidonnaisuudesta. Syytteen teonkuvauksen perusteella A:ta syytettiin törkeästä petoksesta. Syytteen mukaan hän A oli erehdyttänyt yhtiö B:n henkilökuntaa tai käyttänyt sille syntynyttä erehdystä hyväkseen ja saanut keväällä 2004 B:n tekemään A:n määräysvallassa olevan yhtiön C:n kanssa sopimuksen tai sopimaan C:n osallistumisesta sopimusjärjestelyyn B:n kanssa. A oli salannut C:n maksukyvyttömyyden ja sen, ettei hänellä ollut tarkoitustakaan maksa B:lle sopimukseen perustuvia suorituksia.
Hovioikeudessa oli katsottu, ettei A:n ollut näytetty erehdyttäneen B:tä tai käyttäneen hyväkseen sille syntynyttä erehdystä vielä sopimusta tehtäessä tai yhteistyöstä sovittaessa. Sen sijaan hovioikeudessa A:n syyksi oli luettu törkeä petos sillä perusteella, että viimeistään siinä vaiheessa, kun A:n omistama yhtiö C oli syksyllä 2004 myyty kolmannelle, A oli erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttäen saanut B:n pysymään sopimusjärjestelyssä. Korkeimman oikeuden arvioitavana oli kysymys siitä, oliko hovioikeudessa A:lle tuomittu rangaistus muusta teosta kuin mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta.
Rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan petoksesta tuomitaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotain ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista hänellä on ollut mahdollisuus määrätä.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan vastaaja saadaan tuomita vain siitä teosta, josta hänelle on vaadittu rangaistusta. Korkeimman oikeuden aikaisemman oikeuskäytännön mukaan teolla tarkoitetaan syytteen teonkuvauksen mukaista menettelyä. Syyksilukemisen tulee perustua syytteen mukaiseen teonkuvaukseen erityisesti siksi, että vastaajalla olisi asianmukainen mahdollisuus puolustautua.
Hovioikeus oli katsonut, että A:n erehdyttäminen oli tapahtunut vasta sopimusjärjestelyn ollessa jo käynnissä syksyllä 2004. Syyttäjä oli korkeimmalle oikeudelle antamassaan selvityksessä todennut, ettei käräjäoikeuden tuomioon kirjattu syytteen teonkuvauksen tarkistus ole sanantarkasti vastannut sitä, miten syyttäjä on asian pääkäsittelyssä ilmaissut. Tämän tueksi ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä.
Korkein oikeus toteaa, että syytteen tarkistaminen on tehtävä niin selvästi, että muut asianosaiset ja tuomioistuin ymmärtävät rangaistusvaatimuksen perusteena olevaa teonkuvausta muutetun tai tarkastetun. B oli sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa tuonut esiin, että erehdyttäminen oli koskenut myös sopimusjärjestelyn alkamisen jälkeistä aikaa. Tätä ei kuitenkaan ollut lisätty teonkuvaukseen, eikä siihen ollut nimenomaisesti vedottu.
Korkeimman oikeuden mukaan syytesidonnaisuuden perimmäisenä tarkoituksena on turvata vastaajan mahdollisuus aidosti puolustautua. Hovioikeuden syyksilukeminen perustui erehdyttämiseen sopimussuhteen aikana, vaikka rangaistusta oli vaadittu teonkuvauksella, joka perustui erehdyttämiseen sopimusta solmittaessa. Tämän perusteella korkein oikeus katsoo, että hovioikeus on tuominnut A:n vastoin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:ää muusta teosta kuin siitä, josta hänelle on vaadittu rangaistusta. Tämän takia syyte on hylättävä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa