» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse syytesidonnaisuuteen liittyvästä ongelmasta. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu.
Rikoksen uhria X oli pahoinpidelty asunnossa nyrkeillä lyömällä ja potkimalla niin, että hän oli pahoinpitelyn johdosta kuollut. Syyttäjä oli vaatinut käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä B:lle törkeästä pahoinpitelystä. Kuolleen X:n oikeudenomistajat vaativat puolestaan rangaistusta B:lle törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä A:lle heitteillepanosta.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta ja B:n pahoinpitelystä.
Sekä X:n oikeudenomistajat että A ja B valittivat ratkaisusta hovioikeuteen.
Hovioikeuden mukaan A:n ja B:n osallisuutta X:n kuolemaan johtaneisiin tapahtumiin oli kokonaisvaltaisesti arvioituna pidettävä samanveroisena. Näytön perusteella sekä A että B olivat yhteisymmärryksessä pahoinpidelleet X:ää ja aiheuttaneet tälle ruumiinvammoja, joista oli aiheutunut kuolema. Näin ollen A ja B olivat tekijäkumppaneina syyllistyneet törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen, minkä vuoksi hovioikeus tuomitsi myös B:n rangaistukseen X:ään kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.
B sai valitusluvan ja valitti hovioikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen.
Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeus oli tuominnut B:n vastoin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n syytesidonnaisuutta koskevaa sääntöä. Se kumosi hovioikeuden tuomion siltä osin kuin B oli tuomittu rangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Korkein oikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion siltä osin kuin se oli lukenut B:n syyksi pahoinpitelyn, sekä pahoinpitelystä ja B:n syyksi luetusta muusta rikoksesta määrätyn yhteisen vankeusrangaistuksen osalta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu perustui siihen, ettei kummassakaan teonkuvauksessa, joihin virallinen syyttäjä ja X:n oikeudenomistajat olivat vedonneet syytteidensä tueksi, oltu nimenomaisesti esitetty, että A ja B olivat yhdessä eli yhteistuumin syyllistyneet X:ään kohdistuneeseen törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen. Tuomioistuin mainitsi, että oikeudenomistajien tekemän valituksen perusteluissa oli todettu, että "jompi kumpi" syytetyistä oli aiheuttanut X:n kuoleman "tai sitten molemmat yhdessä". Myöhemmin valituksensa perusteluissa valittajat olivat kuitenkin päätyneet vaatimuksiaan vastaavasti siihen, että A:n syyksi jäisi heitteillepano tai ainakin pelastustoimen laiminlyönti. Erityisen ratkaisevaksi tapauksessa muodostui se, että Korkeimman oikeuden mukaan teonkuvaus, jossa vastaaja on yksin tehnyt syytteessä tarkoitetun teon, eroaa vastaajan puolustuksen kannalta merkityksellisellä tavalla sellaisesta teonkuvauksesta, jonka mukaan teko on tehty yhteistuumin toisen kanssa. Koska jälkimmäistä teonkuvausta ei oltu annettu, törkeää pahoinpitelyä ja törkeää kuolemantuottamusta ei voitu lukea B:n syyksi. Korkein oikeus katsoi B:n viaksi ainoastaan käräjäoikeuden hänen syykseen lukeman pahoinpitelyn.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa