» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tässä Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa on kyse syyteoikeuden vanhentumisesta velallisen epärehellisyysrikoksessa.
A, B ja C olivat syyttäjän mukaan vuosina 1993-1994 (1.) siirtäneet yrityksensä X Oy:n varallisuutta perusteettomalla markkinointilaskutuksella, (2.) lisänneet perusteettomasti yhtiön velvoitteita ottamalla vastattavakseen toisen yhtiön kuluja sekä (3.) luovuttaneet yhtiön omaisuutta tietäen, että teot saattavat yhtiön taloudellisten vaikeuksien perusteella vahingoittaa yhtiön velkojien etua. Yhtiö haki itse konkurssia vuonna 1994.
Oikeudenkäynnin aikana syyttäjä vaati A:lle, B:lle ja C:lle lisäksi rangaistusta myös sen perusteella, että he (4.) olisivat luovuttaneet X Oy:n myyntisaamisia velaksi maksukyvyttömälle Z Oy:lle ja lainanneet tälle varojaan. A, B ja C kuitenkin kiistivät tämän syytteen vanhentuneena, sillä he saivat tietää syytteestä vasta huhtikuussa 2000. He toivat vastauksessaan esiin, että heidän mielestään kyseessä ei ollut sallittu syytteen muuttaminen.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaan nostettua syytettä voidaan muuttaa vain hyvin rajoitetuissa tapauksissa. Syyttäjä saa laajentaa samaa vastaajaa koskevan syytteen käsittämään toisen teon, jos tuomiistuin esitettävään selvitykseen ja muihin seikkoihin nähden katsoo sen soveliaaksi. Lisäksi syytteen muuttamisena ei pidetä sitä, että syyttäjä rajoittaa syytettä tai ilmoittaa toisen lainkohdan kuin haastehakemuksessa taikka vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi.
Käräjäoikeus hylkäsi A:n, B:n ja C:n väitteen syytteen vanhentumisesta. Oikeus kuitenkin hylkäsi myös koko rikossyytteen kaikilta kohdiltaan, sillä se ei katsonut syytettyjen suorittaneen rikoksia tahallisesti. Virallinen syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeuteen, ja hovioikeus tuomitsi A:n, B:n ja C:n ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja oheissakkoihin velallisen epärehellisyydestä.
A:lle, B:lle ja C:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen vain siltä osin, oliko neljännen syytekohdan syyteoikeus vanhentunut.
Rikoslain mukaan kovin rangaistus velallisen epärehellisyydestä on kaksi vuotta vankeutta ja tästä syystä sen syyteoikeus vanhenee viidessä vuodessa. Syyte oltiin nostettu kolmen ensimmäisen syytekohdan osalta viiden vuoden sisällä tekohetkestä, mutta neljäs syytekohta oltiin annettu tiedoksi syytetyille liian myöhään. Korkein oikeus päätyi hylkäämään neljännen syytekohdan A:ta, B:tä ja C:tä vastaan. Korkein oikeus kuitenkin korosti ratkaisussaan, että syyteoikeuden vanhentuminen on eri asia, ja eri oikeudellinen kysymys, kuin kuin syytteen muuttaminen.
Esittelijä Nousiainen esitti asiasta kuitenkin hieman eriävän mietinnön. Hän toi esiin, tulisisko neljännen syytekohdan tekoa kohdella samaisena tekona ensimmäisen kolmen syytekohdan kanssa, mutta yhtyi muuten Korkeimman oikeuden yleiseen kantaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa