Minilex - Lakipuhelin

Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen - KKO:2013


» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

  • Syyteoikeus
    Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta eri rikoksista. Syyttäjä vaati syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista, sillä koska syyte oli vanhentumassa ainakin osittain, ja syyttäjän mukaan A pakoili haasteen tiedoksiantoa. Alemmat oikeudet olivat hyväksyneet vanhentumisajan jatkamisen. Korkeimmassa oikeudessa oli kyse vanhentumisajan jatkamisen edellytyksistä. 

 Syyteoikeuden vanhentuminen rajaa rikosten rangaistavuuden ajallista ulottuvuutta. Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen yksittäistapauksessa merkitsee poikkeusta yleisistä vanhentumisajoista. Tämän johdosta syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisen edellytyksiä on perusteltua tulkita suppeasti. 

Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen edellyttää erittäin tärkeän yleisen edun lisäksi jonkin rikoslain 8 luvun 4 §:n 1 - 3 kohdissa mainitun edellytyksen täyttymistä. Nyt kysymyksessä oleva syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen rikoslain 8 luvun 4 §:n 3 kohdan perusteella edellyttää, että vastaajaksi haastettava pakoilee ja ettei häntä tämän vuoksi todennäköisesti saada määräajassa haastetuksi vastaajaksi. Korkein oikeus toteasi, että vanhentumisajan jatkamisella ei ole ollut tarkoitus korvata haastemiehen normaaleja aktiivisia toimenpiteitä haastettavan tavoittamiseksi. Sen, ettei henkilöä saada haastettua ennen vanhentumisajan päättymistä, tulee siten johtua vastaajaksi haastettavan pakoilusta eikä esimerkiksi siitä, että haastamistoimiin on ryhdytty myöhään tai että haastettavaa ei ole tavoiteltu riittävän aktiivisesti.

Lainkohdassa tarkoitettuna pakoiluna ei voida pitää pelkästään sitä, että henkilö jättää noutamatta haasteen haastemiehen otettua yhteyttä tai muuten pysyy passiivisena, mikäli tähän ei liity esimerkiksi toistuva virheellisten tietojen antaminen tai muunlainen tietoinen pakoilu. Lainkohdassa tarkoitettu pakoilu saattaa sen sijaan muiden edellytysten täyttyessä olla kyseessä sellaisissa tilanteissa, joissa henkilö tietoisena syyteoikeuden vanhenemisesta antaa olinpaikastaan harhaanjohtavia tietoja tai itse aktiivisesti hakeutuu sellaisiin olosuhteisiin, ettei häntä voida tavoittaa ennen vanhentumisajan päättymistä.

A ei ollut noutanut asiakirjoja haastemieheltä puhelimessa sovitulla tavalla. A:ta ei ollut tavoitettu kotoaan eikä kesämökiltään. A:n mukaan hän ei ollut päässyt sovittuun tapaamiseen haastemiehen kanssa työkiireidensä vuoksi. Korkeimman oikeuden mukaan A:n menettelyssä oli ollut nähtävissä välttelyn piirteitä siltä osin kuin hän oli vastoin lupaustaan jättänyt hakematta haasteen sovittuna päivänä. Toisaalta haastemiehet olivat tämän ajankohdan jälkeen tavoitelleet A:ta vasta seuraavana vasta muutamia päiviä myöhemmin. A:n ei ole osoitettu hakeutuneen sellaisiin olosuhteisiin, ettei häntä voitaisi tavoittaa. Hän on ollut tarkasteltavana ajanjaksona muun muassa luottamustehtäviensä hoitamisen johdosta siten tavoitettavissa, että haasteen tiedoksianto olisi ollut mahdollista suorittaa.

Korkein oikeus katsoi näin, että näissä olosuhteissa A:n edellä kuvattu menettely ei ollut sellaista, että hänen voitaisiin katsoa pakoilleen haasteen tiedoksiantoa rikoslain 8 luvun 4 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisen edellytykset eivät tämän johdosta täyttyneet. Hovioikeuden päätös kumottiin. 

 

Selaa lakitietoa

 

» Lakipalvelut jopa 40 % edullisemmin - nopeasti ja luotettavasti »